Viksu kertoo: Huippumalli HAUssa !?

Tänään jouduin poseeramaan koirankopin katolla, mamma nosti minut sinne ja pappa otti kuvia. Se oli mukavaa, kokoajan sain namia kunhan vaan maltoin seistä nätisti. Kivoja kuvia tuli paljon, mamma halusi minusta oikein kauniin kuvan, olo oli kuin filmitähdellä. Tässä joitain otoksia.



Minä olen nyt 14 ja puoli viikkoa vanha. Mamma punnitsi minut, painan 11 kiloa. (Carakin joutui punnittavaksi samantien, se painaa 14 kiloa.) Olen siis kasvanut kahden viimeisen viikon aikana 1,4 kiloa eli 700 g viikossa. Kasvoin vähän turhan hurjaa vauhtia aikaisemmin ja nyt saan pentumuonaa puolet ja aikuisten koirien ruokaa toisen puolen. Ihan vielä en ole Caran kokoinen mutta kohta kyllä olen, aion kasvaa isommaksi kuin se! Cara halusi kokoajan tulla myös kopin katolle, vaikka minulla oli poseeraminen ihan kesken!



Mamma ja pappa touhusivat meidän häkissä ja sen ulkopuolella taas jotain kummallista. Oikeastaan meidän häkki tuli sen ansiosta aika hienoksi, ne siivosivat kaikki lehdet pois jotka tipahtivat alas siitä suuresta lehmuksesta joka kasvaa meidän tarhasssa. Siistiä tuli! Kanakoirailijat olivat taas treenaamassa, tällä kertaa Schatzi ja Ruska, niiden autot näkyy tuolla takana. Carakin meni mukaan sitten myöhemmin.



Sitten me leikittiin Caran kanssa terriereitä! Mamma pudotti vahingossa hanskansa pihalle ja siitähän syntyi heti hauska leikki.



Rambo piti myös ajaa porukalla puuhun. Se juoksee pihalla kivasti karkuun meitä (kohteliaisuudesta?), mutta kun se tulee tämän näköisenä alas puusta, on parempi poistua paikalta!



Carakin halusi poseerata kun minäkin sain leikkiä missiä. Sillä kun on nyt niin hienot korvakarvatkin!



Minä autoin Emmaa vähän läksyjen kanssa kun Cara lähti kanakoirailemaan. Matikka näytti ihan helpolta, olisin voinut syödä sen kirjan silpuksi hetkessä ja valmis!



Eilen oli TAAS huonoa onnea kun lähdettiin lenkille. Me tutkittiin Caran kanssa jotain mielenkiintoista ojassa ja yhtäkkiä Cara alkoi pärskimään kuin hevonen. Mamma luuli että sitä pisti käärme kuonoon kun se vaan pärski ja pärski. Kuono ei turvonnut mutta pärskiminen jatkui vaan. Sitten mamma huomasi että Caralla on tikku nenässä! Toisessa sieraimessa sentin syvällä tikku siististi pystyasennossa! Eihän sitä millään pois saanut eli lähdettiin kotiinpäin pinsettejä hakemaan ja Cara pärski koko matkan. Kun päästiin pihalle niin pärskiminen lakkasi ja tikku oli poissa! Onneksi. Minun hampaalleni jonka katkaisin, kävi vähän huonommin. Seuraavana päivänä se oli pudonnut kokonaan pois.



Minulle on eilen syntynyt puolisiskoja ja -veljiä! Onnittelut! JEE, Iskä on kova jätkä! Minä olen nyt isosisko!