torstai 22. lokakuuta 2009

Viksu kertoo: Jänniä juttuja

Eilen tapahtui kaikenlaista jännää. Ensin oltiin ihan vaan lenkillä, mutta sitten me löydettiin pappa sieltä matkanvarrelta pöristelemästä traktorilla. Mammalla oli eväitä kassissa, sen takia me kai sinne mentiinkin että pappa saa kaffetta. Meillä oli kauhean hauskaa kun pappa löytyi sieltä pellolta.



Mekin saatiin leivänpaloja, mutta ensin piti istua nätisti. Näin siinä sitten kävi, ensin istuin kauniisti niinkuin Carakin mutta en oikein kuitenkaan malttanut loppuun asti, vaan oli ihan pakko pompata ilmaan!



Osasinhan minä sitten kun oikein yritin, huuli kyllä meni silti rullalle kun keskityin niin kovin. Nyt taas vaihteeksi korvatkin ovat uudessa asennossa, molemmat roikkuvat taas näin nätisti!



Matkalta löytyi mielenkiintoinen kolo, Cara yritti mennä sinne kokonaan. Cara keksii aina kaikkea kauhean jännää!



Välillä tulee kiire pysyä perässä kun täytyy tutkia jotakin mielenkiintoista, tässä juoksen hurjaa vauhtia!



Välillä käytiin kotona lepäämässä. Meillä on kiva unikaveri, vaaleanpunainen pantteri. Mamma kertoi että hänen ensimmäisellä koirallaan Pinja-tollerilla oli samanlainen ja se oli sille tosi rakas. Se nukkui aina pantteri etutassujen välissä ja piti siitä vielä hampailla kiinni. Sitten se osasi hakea sen kun sanoi "hae pantteri". Siitä on kohta 20 vuotta aikaa. Nyt sattui Emman lelukaapista löytymään samanlainen ja me saatiin se. Meidän pantteri on välillä kovassa pöllytyksessä kun me Caran kanssa leikitään sillä, mutta välillä sen kanssa nukutaan näin hellästi.



Sitten me käytiin ampumaradalla kuuntelemassa paukkinaa. Mamma käveli meidän kanssa lähimaastossa että minä tottuisin ampumisen ääniin. En minä edes huomannut mitään erikoista, haistelin ja touhusin vaan kaikkea kiinnostavaa. Hyvä juttu, sanoi mamma. Cara vähän intoili kun se luuli että nyt metsästetään kun pyssyt paukkuu. Tässä kuvassa näkyy että meillä ei ole paljonkaan kokoeroa Caran kanssa tällähetkellä, Cara on kyllä vielä hiukan isompi ja painavampi kuin minä. Oho, remmikin on mennyt jalkojenväliin!



Me käytiin myös naapurissa huskyja moikkaamassa. Minua on vähän pelottanut mennä lähellekkään niiden tarhaa kun niitä on niin kauhean monta, yksitoista! Ei minua kyllä enää pelota.



Ne on kyllä tosi kilttejä ja nyt uskallan jo haistella niiden kanssa. Tässä haistelen Kirjoa, se on äitikoira. Sillä on pentuja jotka ovat neljä kuukautta vanhoja .



Pentu-veljekset on hauskoja. Tässä on Jiro, sillä korvat lurputtaa vielä. Sillä on huiman siniset silmät!



Sitten on kaksi ihan vaaleaa pentua, Nanuk ja Ilaga. Toisella on ihan siniset silmät ja toisella ruskeat. Niiden nimet on eskimokieltä, Nanuk tarkoittaa jääkarhua ja Ilaga on ""hyvä ystävä".



Isot huskyt käyvät valjakkokisoissa, ne vetävät mönkijää jota oli moottorin verran kevennetty sitten viimenäkemän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti