Cara kertoo: Minäkö muka en osaa noutaa?!

Pappa on tehnyt kovasti töitä minun kanssani että oppisin noutamaan. Muutama kuukausi takaperin en halunnut kantaa mitään, puhumattakaan noutamisesta. Nyt on lukko auennut ja se sujuu näin hienosti, kiitokset Vakkerin Timolle pappan koulutuksesta! Tässä on pari videonpätkää jossa pappa on kätkenyt fasaanin, joka minun pitäisi noutaa. Tämähän on oikeastaan ihan kivaa!





Mamma vaan ei ole mikään mestarikuvaaja...

Viksu kertoo talviterveisiä

Tervehdys pitkästä aikaa! Talvi on ollut hiljaiseloa, luntakin niin paljon että uppoaa kaulaan saakka. Aamulenkillä me nähdään ihan itse fasaanitarhaan lumikasan päältä ja Cara on tietysti ihan tohkeissaan.



Nyt on hauskaa kun hanki kantaa meidät koirat! Lenkkeily on ollut hankalaa, mutta nyt pystyy tekemään pitkästä aikaa vähän pidempiä tutkimusmatkoja metsän puolelle.



Pappa on lenkkeillyt meidän kanssa hiihtäen lähes joka päivä pitkin metsiä, välillä kaksikin kertaa päivässä. Yhtenä päivänä Caralla oli pieni sateliittipaikannin liivissä kiinni, se oli lainassa naapurin huskyilta. Se mittaa matkaa ja nopeutta sekä piirtää reitin kartalle. Puolentoista tunnin lenkillä Caralle tuli kilometrejä melkein 9, silloin oli kyllä vähän upottava keli eli ihan kunnolla ei päässyt juoksemaan. Huippunopeus tiellä oli vähän yli 29 km/h. Kartasta oli ihmisten mielestä hauska katsoa Caran tekemät kiemurat metsässä. Tässä me ollaan pihalla lähdössä hiihtelemään, "Joko mennään!?".



Jippii, ei kun menoksi!



Mamma on yrittänyt opettaakin minulle jotain, lenkillä tehdään välillä "seuraa"-harjoituksia. Sitten se on opettanut minulle "paikka" ja "tänne". Välillä joudun kävelemään remmissä ja malttamaan mieleni vaikka Cara saa juosta vapaana. "Maahan"-käsky on minulle yllättävän vaikea, tiedän kyllä mitä pitäisi silloin tehdä, mutta en millään meinaa muistaa mihin järjestykseen etu- ja takajalat silloin pitää laittaa! Noutamaan olen oppinut myös Caran vanavedessä. Sisälläkin kannan välillä leluja yleensä Emman käteen että saisin sen leikkimään nouto-leikkiä.

Noutotreenit saivat tällä kertaa alkunsa siitä, kun Cara vei pappan yhtenä viikonloppuna tehokoulutukseen. Vakkerin Timo piti pienelle kanakoiraryhmälle kaksipäiväisen koulutuksen ja sieltä tuli hyviä oppeja noutokoulutukseen. Sehän on ollut Caralle kompastuskivi, mutta nyt Cara ja pappa ovat löytäneet sen ansiosta yhteisen sävelen noutamisessa. Ja minä opin sen siinä sivussa, yhtäkkiä tajusin että "hei, noi ihmisethän haluaa että tuon sen damin niille ja sitten saa namia!"



Mamman mielestä olen kyllä keksinyt myös riiviömäisyyksiä. Muutamana aamuna olen lähtenyt omin luvin Emman jälkien perään kun se on lähtenyt kouluun. Matkan varrella on husky-tarha ja sieltä se minut tulee hakemaan aika tuimana. Minusta se on oikein hauska leikki. Ihan epäreilua että mamma muka aina päättää mitä leikitään. Tässä kuvassa olen ihan luvan kanssa Emmaa vastassa kun se tulee koulusta.



Me oltiin Caran kanssa viikon verran pappan kanssa ihan kolmestaan kotosalla. Cara oli vähän ihmeissään kun Emma ja mamma olivat niin kauan häviksissä. Ne kävivät jossain tällaisessa paikassa.



Emman ja hänen tanssiparinsa tanssiharrastuskin teki hyppäyksen eteenpäin. Vuodenvaihteessa tuli ikäluokkanousu ja sen ansiosta saa nyt sonnustautua frakkiin ja strasseihin. Ensimmäisissä kisoissa uudessa ikäsarjassa tuli hopeasija ja sen myötä tasoluokkakin nousi. Nyt pidetään vähän kisataukoa ja treenaillaan rauhassa lisää.



Yhtenä viikonloppuna oli hieno kevätpäivä ja käytiin grillailemassa metsä-kodalla. Kallen ja Essin perhe oli meillä silloin kyläilemässä.



Kalle ja Emma pääsivät myös kokeilemaan ihan itse ajamista koiravaljakolla. He saivat ajaa vuorotellen kahdella koiralla. Tässä kuvassa Emma ja Essi istuvat isomman valjakon kyydissä ja Kalle ajaa perässä. Kalle innostuikin niin paljon että kävi vielä seuraavana päivänä ajamassa kolmella koiralla 20 km lenkin!



Minä olen kasvanut huimasti, mutta nyt varmaan alkaa olla kasvuvaihe vähän ohi koska ruuan kulutus on selvästi pienentynyt. Joskus jopa jätän osan ruuasta syömättä. Painan nyt n. 22 kg. Ja olen näin komea!



Yksi hassu kuva vielä. Emma kelkkailee ilta-auringossa melkein meidän pihalla pellon reunassa. Ihan kyllä näyttää niinkuin kuva olisi otettu jossain Lapin lakeuksilla.