Cara kertoo: Fasaani-pelleilyä

Oltiin fasaanitreeneissä vaihteeksi vieraassa maastossa. Tottin ja Koltin isäntä oli järjestänyt meille treenin valmiiksi. Olin ihan innoissani taas kun laitettiin tutka kaulaan ja liivi päälle, tuskin pysyin housuissani autossa. Ja sitten hakuun.



Löysinkin fasun nopeasti, seisoin hetken mutta sitten tulin pappan luo sanomaan että tässä on nyt jotain mätää! Pappa oli starttipistoolin kanssa jo valmiina.



Fasaani haisi kyllä mutta se oli kummallisessa laatikossa. En minä tällaista suostu seisomaan tosissani, tämähän on ihan huijausta! Sehän on saatu kiinni jo!



Eli tämä laite on "jantteri" (eli bird launcher, linnun laukaisin), fasaani on siellä sisällä päällä näkyvässä kangaspussissa. Pappalla oli kaukosäädin jolla laite voidaan laukaista ja "autetaan" fasaani lentoon kun annetaan "aja"-käsky. Kangaspussi pomppaa auki ja vauhdittaa linnun lentoonlähtöä. Tarhalinnut on välillä niin tyhmiä (anteeksi vaan fasut!) tai huonoja lentämään että ne voivat jäädä koiran hampaisiin. Tämä ehkäisee sen että koira ei saa lintua suuhunsa avanssissa, koska jantteri pompauttaa linnun heti lentoon. Mutta kaikkia aikuisia koiria ei huijata tämän kanssa, toimii paremmin pennuilla jotka vasta harjoittelevat seisojan hommia. Minä en suostunut seisomaan jantteri-lintua ja innostuin vasta tässä vaiheessa kun lintu kaivettiin esiin. Tässä näkyy jantteri lauenneena.



Koska fasaani otettiin tarhasta, se oli jalastaan kiinni tavallisessa virvelissä olevassa siimassa. Siima on jalassa kiinni pehmeällä lasten ponnari-lenkillä. Eli se pääsee lentämään karkuun mutta saadaan kiinni ja palautettua tarhaan vahingoittumattomana. Tarhalintu ei pärjää talvisessa luonnossa jos se pääsee vapaaksi talvella. Tässä irrotetaan siimaa ja lintu makailee ihan rauhallisena sylissä.



Se siitä treenistä sitten, viedään tipu takaisin tarhaan vaan kavereidensa luo.



"Kotona taas", tuumasi fasaanikukko. "Huhhuh!"



Luonnonfasaaneilla on ollut hankala talvi, vaikka niillekin on järjestetty ruokintapaikkoja. Loppukesällä istutetuista fasuista ei ole yhtään jäljellä. Niitä istutettiin tähän lähiympäristöön noin 200 ja nyt talvikaudella ei ole enää löytynyt yhtään, ei edes jälkiä. Tässä varmaan eräät syylliset siihen, kotkapariskunta.



Myös haukkoja on ollut tänätalvena ennätyspaljon ja myös ilveksiä ja kettuja.

Viksu kertoo: Melkein synttärit!

Hei siskot ja veljet! Me täytetään tänään puoli vuotta! Onneks olkoon meille!



T: Viksu

Viksu kertoo: Tuunausta ja puunausta

Olin elämäni ensimmäisessä näyttelyssä kun ikää on jo huimat 5 ja puoli kuukautta. Mamma pesi minut ja leikkasi korvakarvani ja tassuni siisteiksi. Minusta tulikin sen ansiosta ihan ison koiran näköinen. Korvien siistimistä päätin ensin laittaa ihan tosissani hanttiin, mutta huomasin että mammakin on ihan tosissaan. Siinä me sitten istuttiin ja tuijoteltiin saksia yhdessä, kunnes kyllästyin ja annoin periksi. Lopulta huomasinkin että se on oikeastaan ihan mukavan tuntuista rapsuttelua. Tässä on sen kaiken tuunaamisen lopputulos, aika hieno, vai mitä?



Tässä on vielä riehakas hippi-look ennen sitä.



Mutta minäpä olin sitä mieltä että pelkkä koira-shampoo ja kampa ei riitä, olisi pitänyt laittaa myös hoitoainetta! Yritin kai kertoa sen muotoilemalla hoitoainepullon uuteen uskoon ja tein sen sohvalla kaikessa rauhassa yksikseni....design by Viksu:



Näyttelyssä olikin sitten siskoja ja veljiä joita en ole nähnyt moneen kuukauteen. Niihin verrattuna olen kookkaimmasta päästä ja olen ruumiinrakenteeltani ainakin tällä hetkellä pidempi kuin muut. Viisi koiraa oikeassa reunassa on minun sisaruksiani, minä yksi niistä Emman kanssa. Ihan vasemmassa reunassa on kasvattajani Sari Moonan kanssa. Onnittelut Sarille hienosta menestyksestä näyttelyssä, ja muille myös!



Näyttelyssä ei tullut sijoituksia, mutta osasin käyttäytyä oikein hienosti! Tuomari arvosteli minut näin: "5 kk, linjakas narttupentu jolla sopusuhtainen luusto, ikäisekseen hyvä tilavuus. Lanneosa voisi olla lyhyempi. Narttumainen pää. Hyvä purenta. Riittävä otsapenger. Hyvä ylälinja. Etuosa voisi olla paremmin kulmautunut. Vahva takaosa. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu kevyesti. Liikkeisiin saa tulla enemmän voimaa. Kovin leikkisät etuliikkeet. Hyvä luonne." Kehässä oli tosi liukas lattia, minäkin meinasin kaatua! Tässä me ollaan mamman kanssa kehässä, minä kyllä vähän sählään tässä :)



Näyttelytouhu on sellaista odottelua, paljon hauskempaa olisi ollut painia sisarusten kanssa. Emma sentään helli minua odotellessamme.



Muuten vuosi on alkanut lumisissa ja kylmissä tunnelmissa. On ollut vähän liiankin kylmää, minulla ei ole mitään hätää turkkini kanssa mutta Cara on aika viluinen. Se käyttääkin toppatakkia kovilla pakkasilla.



Minusta on superhauskaa roikkua kiinni Caran takissa kun ollaan lenkillä! Jostain syystä ihmiset ovat taas eri mieltä, "Viksu lopeta heti...!!!"



Husky-kavereitakaan ei paljon pakkanen palella. Ne tulivat meitä peltotiellä vastaan. Nyt saa täälläkin vetää ihan oikeaa rekeä pitkästä aikaa.



Peurat ja fasaanitkin tarvitsevat paljon ruokaa pakkasilla. Tässä on niiden lounaskuljetus lähdössä, näillä pärjää taas muutaman päivän.



Cara taitaa olla fasaaneista vähän huolissaan kun se haluaa joka päivä päästä kurkkaamaan että niillä on kaikki hyvin. Kyllä ne pärjää kun ruokaa vaan riittää.



Lumessa on ihanaa möyriä! Emman ja Kallen kanssa oltiin laskemassa mäkeä. Kuka on ekana ylhäällä!!

Tassujen kanssa tulee välillä ongelmia kun lumi jäätyy kiinni varpaanväleihin, pakko hiukan putsailla välillä. Tassukarvojen siistiminen kyllä auttoi aika paljon siihen harmiin.



Kissatkin pysyttelevät visusti sisällä näin kylmällä ilmalla. Ne makailevat ikkunalaudalla lämpimän patterin päällä. Minä taidan olla ainut joka ei pakkasta pelkää!

Hyvää uuttavuotta!

LEPPOISAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!



Uusivuosi oli täynnä pauketta ja räiskinää. Me katseltiin vaan ikkunasta kun lapset paukuttelivat pommeja. Tässä on vielä valoisaa mutta yöllä se paukkina vasta alkoikin!