...ja joulu on mennyt

Jouluna vasta onkin touhua paljon! On joulukuusen koristelua ja ruokatouhua, lahjatouhua ja siivoustouhua...Jouluaattopäivänä meillä kävi vähän erilaisiakin joulutervehdyksen tuojia.
Taikkis ja Teppo naapurista olivat tonttu-hevosia. Tämä on Teppo, Viksu tekee vähän tuttavuutta sen kanssa.



Ja tämä on Taikkis, sillä on heppa-vauva vatsassa.



Taikkiksella oli hieno joulukampaus hännässä.



Mukana oli myös meidän kaveri Osku, joka ei osunut näihin kuviin. Tässä Oskusta kesällä otettu kuva.



Aattona meille tuli hirmuisen paljon ihmisiä, niitä oli kaikkiaan 16! Illalla tuli vielä joulupukkikin ja mamma sanoi että se tuo lahjoja kaikille jotka ovat olleet kilttejä. Silloin meitä alkoi vähän jännittää...me ollaan kyllä sählätty aika paljon vaikka on kielletty. Viksu vasta onkin ollut tottelematon välillä, katsokaas sitä! Tässä me ensin syödään kiltisti omilla kupeilla...



...Ja kun silmä välttää se onkin jo Caran kupilla. Ja kiinni itse teossa, HUI!



Onneksi mekin sentään saatiin lahjoja. Tämän verran näköjään sitten voikin tuhmailla...



Me saatiin herkkutikut ja uusi karvalelu. Pantteri-parka meni roskikseen koska mamman sinnikkäästä korjailusta huolimatta siinä ei enää pysynyt täytteet sisällä. Viksu oli ensin vähän ihmeissään paketeista mutta Cara osasi jo avata ne tottuneesti, hampailla kiinni ja ravistus!



Joulusää oli mitä hienoin, lunta ja pakkasta. Joulupäivänä ihmiset innostuivatkin luistelemaan lammen jäällä Viksun riemuksi! Mamma kaivoi kaikki vanhat ja uudemmat luistimet esiin ja menoksi! Meillä oli Lisa Saksasta saakka vieraana ja hän on ollut luistimilla vain muutaman kerran elämässään. Viksu päätti opettaa Lisalle koira-kiekkoilua. Se sujui vallan hienosti! Ei ihme oikeastaan, sillä Lisa pelaa salibandya ja sen joukkue voitti Saksan mestaruuden viimeeksi.



Välillä piti silti painia Caran kanssa lumessa.



Erävoitto ja selätys. Viksu alkaa olla jo niin iso että Caralla on tekemistä sen kanssa painissa.



"Mamma hei, Viksu kiusaa!!"



"Miten niin...en se mää ollu..."



Joulupäivänä tuli vielä Kallen ja Essin porukka ja muut jouluvieraat lähtivätvät kotiin. Tapaninpäivänä sitten luisteltiin Essin ja Kallen kanssa. Tässä me odotetaan malttamattomana että Essille saadaan luistimet jalkaan.



Kalle kyllä luisteli mopon kanssa!



Muutenkin alkoi mennä jo moottoriurheilun puolelle...pappa ja Pasi koittivat aurata jäätä vielä puhtaammaksi. Pasi istuu painona terän päällä...lunta tuli kokoajan lisää ja lisää.



Ja välillä mentiin Emman kanssa kilpaa!



Huhhuh, huilipaussi välillä.



Aika luisteluntäyteinen joulu kinkunsyönnin lisäksi. Hyvä niin, joulun jälkeen satoikin sitten taas räntää ja luistelujää oli pilalla. Ja kinkku loppu. Harmi!

Joulu on tullut!

KINKKUISAA JOULUA KAIKILLE!



Toivoo Cara ja Viksu

Viksu kertoo: Talviurheilua ja joulunodotusta

Meidän lammesta on tullut ihan kova! Aika outoa, siitä voi juosta vaikka yli. Pappa ja Emma vasta outoja ovat, ne laittoivat jotkut vekottimet jalkaan ja menivät leikkimään sinne kepit kädessään. Pappa vaan työnsi ensin vähän lunta pois sieltä.



Se oli oikeastaan tosi hauskaa, niillä oli joku musta jota ne löivät sillä kepillä, me yritettiin Caran kanssa saada sitä mustaa kiinni. Lampi oli kyllä aika liukas, mutta onneksi siinä oli sen verran lunta päällä ettei tassut luistaneet liikaa.



Välillä me saatiin se musta kiinni ja pappaa ja Emmaa nauratti. Tässä Cara nappaa sen. Minä kannoin sitä mustaa vain vähän matkaa ja pudotin, että leikki jatkuu.



Cara koitti aina viedä sen pois ja yritti haudata sen lumeen!



Mutta onneksi Cara toi sen takaisin kun pappa pyysi ja päästiin taas jatkamaan leikkiä. Tässä jo taputellaan.



Emmallakin tuntui olevan liukasta ja hankalaa välillä. Tämä oli kyllä hauskaa! Illalla olin ihan hädissäni kun Emman kaverit tuli lammelle liukastelemaan, mutta mamma ei päästänyt meitä sinne ollenkaan! Se pelkäsi että joku luistelee meidän tassujen päälle.



Päivällä Emma teki jotain, joka tuoksui ihanalle! Emma kertoi että ne on joulupipareita. Minä katsoin vieressä ja koitin olla oikein söpö ja istua oikein nätisti. Taisin onnistua, kun sain maistiaiset. Se OLI hyvää!



Emma ja mamma tekivät näin hienon pipari-jouluporon. Sekin varmaan maistuisi TOSI hyvältä....



Eilen illalla tuli muuten tosi hyvää ohjelmaa telkkarista! Luonto-ohjelma susista.



Me oltiin molemmat sohvalla ihan tarkkana ja kuunneltiin niiden ulvontaa ja katsottiin kuvia. Cara näyttää nukkuvan, mutta oikeasti se on ihan silmät vanteina ja katsoo telkkaria ja kuuntelee. Ja ihmisiä nauratti taas!



Tässä me ollaan kaksi turkis-taljaa lattialla.



Hyvää joulunodotusta kaikille!

Viksu kertoo: Pakkaspäiviä

Meillekin tuli vihdoin talvi. Pakkasta on ollut reilusti yli 10 astetta monena päivänä. Mukavaa kun ei ole kurakelejä ja jatkuvaa tassujen pesemistä. Tässä talvisia kuvia minusta.



Minulla on niin paksu turkki että pakkanen ei haittaa yhtään, mutta Cara on aika viluinen. Sillä ei ole paksua pohjavillaa niinkuin minulla.



Välillä ulkoilun jälkeen sitä viluttaa näin paljon! Se on niin tyytyväinen kun joku laittaa sille peiton päälle.



Caralla on uusi lempinimikin taas, me saadaan uusia lempinimiä vähän väliä. Nyt hän on "Pipsa Kaunokki".



Mamma ja Emma kävivät viikonloppuna Mikkelissä tanssireissulla. Sieltä löytyi hauskan niminen kauppa! Cara on tainnut siirtyä muoti-alalle kun mannekiinin hommat ei oikein onnistuneet!



Taisi olla ihan hyvä reissu mammalla ja Emmalla, hopeasija tuli! Palkinnoksi sai pokaalin ja leivän. Hyvä hyvä!

Cara kertoo: Pikkujouluhuumaa

Mamma on ripustellut meidän kotiin kaikenlaisia valoja ja muita kummallisuuksia. Joulu tulee, sanovat ihmiset. Viikonloppuna mamma ja Emma lähtivät meidän kanssa metsään ja ottivat sieltä jonkun puun mukaan.



Se puu oli mamman ja Emman mielestä aika hankalassa paikassa...höh, kyllä ihmiset ovat sitten kömpelöitä, tuoltahan tulee ylös ihan helposti pienellä pomppauksella.



Kaiken huippu oli että ne toivat sen puun sisälle ja ripustelivat siihenkin valoja ja kaikenlaista tavaraa. Se on kuulemma pikkujoulukuusi. Mitäköhän sitten oikeana jouluna tapahtuu, silloin tuodaan varmaan sisälle koko metsä ja fasaanit myös. No se olisikin kyllä oikeastaan aika hauskaa! Viksu oli taas tietysti ihan tohkeissaan jo tästä pienestäkin kuusesta, niinkuin Emmakin.



Emma tutki meidän kanssa vesilammikoita. Koko metsä on ihan märkää täynnä, mamma jo odottaa kovin lunta ja pakkasta. Niin minäkin, ei tarvitsisi mennä joka reissun jälkeen tassuja pesemään.



Ja sitten meni kivi kenkään, voi KÄÄK!



Viikonloppuna minut sitten vietiin myös näyttelyyn. Se oli suurensuuri messukeskus ja siellä oli kauhean paljon koiria ja ihmisten jalkoja. Paljon muuta en nähnyt kun olen niin matalalla! Onneksi pappa otti minut välillä syliin niin näin paremmin millaisessa paikassa me oikein ollaan.



"Hei, täällä häkissähän on joku tuttukin! Lähdettäiskö jahtiin, täällä ei ole kovin hauskaa, vai mitä?"



Näyttelyreissu ei mennyt ihan putkeen. Tuomari mittasi minut kun olen niin pieni. Hän mittasi ja mittasi mutta oli sitä mieltä että olen sentin liian matala. Ihan kummaa touhua, tässä tutkitaan minun tassujani. Ne kyllä kulkee oikein hyvin, voin kertoa sen itsekkin!



Pappa onneksi sanoi että ei se haittaa jos olen liian pieni. Silti olen maailman paras metsästyskaveri ja sellaiseksi minut on hankittukin. Olen ihan samaa mieltä, ei tämä näyttelytouhu ole ole ollenkaan yhtä hauskaa kuin kunnon jahti! Kauniita tummia silmiäni kyllä kehuttiin, mahtaisinko näyttää!



Yksi kuva vielä meidän aamurituaaleista, kun pappa tekee voileipää aamulla me kaikki eläimet ollaan paikalla! Pappa usein heltyy antamaan jonkun juustonpalan meille, silloin kannattaa olla paikalla. Myös kissat ja näköjään pantterikin tietää sen!