maanantai 23. joulukuuta 2013

Ihan pian on joulu!

 Vielä yksi yö pitää odottaa!


HAUSKAA JOULUA !




Toivoo Viksu ja Cara

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Caran terveisiä jahtireissulta!

Terveisiä Koitelaisesta! Oltiin pappan kanssa viiden päivän jahtireissulla taas. Mukana olivat myös Koltti-saksanseisoja isäntänsä kanssa, kuten yleensäkin.


Aluksi yritettiin taas metsästää kimpassa niiden kanssa, mutta minä otan liikaa paineita Koltista. En millään malta pitää seisontaa loppuun saakka, kun kokoajan pitää vilkuilla ettei Koltti tule omimaan minun lintuani. Sitten erkaannuttiin omille teillemme ja homma alkoi sujua. Silloin maltan ihan hyvin kun ollaan pappan kanssa kahdestaan ja seison ihan hyvin loppuun saakka. Joskus kyllä tein pieniä peräänmenoja, mutta onneksi pappa ei nipota sellaisesta niinkauan kuin jahti sujuu. Pappa haluaa että metsästys on hauskaa yhdessä eikä puutu pieniin pilkunviilaamisiin, koska meillä ei ole aikomusta mennä kokeisiin. Pappa taisi ollakin oikein tyytyväinen minun metsästystaidoistani :)


Pari ensimmäistä päivää meni vähän lenkkeilyn puolelle, koska niissä maastoissa ei oikein ollut lintuja. Sitten saatiin hyviä vinkkejä paikallisilta, ja lintuja alkoi löytyä! Riekkohan se siinä! Minä hoidin homman hienosti kotiin :)


Ja tässä taas riekko!


Minä pidin tauoillakin kovasti vahtia meidän linnuista ettei Koltti koske niihin! Pappa laittoi repun tuonne oksalle ettei minun tarvitse kokoajan niinpaljon vahtia.




Toisinaan maasto oli hiukan haastavaa.



Iltaisin miehet kävivät kalassa ja me koirat saatiin levätä. Me metsästettiin viisi päivää ilman taukoja, niin ei oltu metsässä ihan iltamyöhään asti. Ekalla kalareissulla ei oikein tärpännyt mitään, mutta sitten tuli joku paikallinen kalamies siihen ja kysyi "Tulleeko kallaa?" No ei tullut, sitten se kysyi että haluisivatko he muutaman kalan ja kiskoi kuusi harjusta ylös tosta vaan etelänmiehille. Myöhemmin kyllä se omakin kalaonni muuttui paremmaksi ja saivat ihan itsekin harjuksia ylös.


Jossain erämaassa tuli vastaan kotkanpesä. Oli ihan hirmuisen kokoinen risukasa, kuva ei kerro ihan kaikkea.


Minä ja pappa saatiin tältä reissulta neljä riekkoa ja teerikukko sen lisäksi. Sitten oli paljon ohiammuttuja lintuja hyvistä tilanteista, monta riekkoa ja pari metsoa. Harmi!


Kämpillä minä makoilin prinsessamaisesti sohvalla...


...kun taas Koltti oli niin ÄIJÄ!


Täällä kotona Viksu oli ihan huolissaan ja kummallinen kun kaksi laumasta oli niin kauan poissa. Se oli pitänyt mammasta ja Emmasta kovin tarkkaa vahtia ja oli joka askeleella perässä. Se jopa itki vessan oven takana, ei se koskaan tee muulloin sellaista! Ja meni etsimään Emmaa makuuhuoneesta, mihin meillä koirilla ei ole lupa mennä. Ei se sinnekkään koskaan muulloin mene. Se ei oikein suostunut tulemaan sisälle, mutta ei halunnut jäädä uloskaan. Istui vaan pihalla pää painuksissa eikä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Heti kun me pappan kanssa tultiin kotiin, Viksu normalisoitui omaksi, iloiseksi itsekseen. Nyt on hyvä taas löhöillä yhdessä sohvapöydän alla kun on lauma koossa!


maanantai 16. syyskuuta 2013

Orava!


Jos oravannahat olisi vielä käypää valuuttaa, niin Viksu olisi kultaakin kalliimpi koira! Se on tosi hyvä bongailemaan oravia puista!


"Tuolla se on!"


Ja mamma vaan kuvailee jotain hämähäkinverkkoja vaikka olisi orava kiikarissa!


torstai 12. syyskuuta 2013

Feisbuuk

Noutaja Valolta tuli haaste, "Meidän kesä 2013", kiitos Valo! Eli kesä kerrottuna seitsemällä kuvalla ja kuvatekstinä yksi sana. Sepä olikin aika haastavaa, mulla kun on kamera pölyyntynyt hyllynkulmalla melkein koko kesän, mitään julkaisemattomia kuvia ei koirista oikein ole! Emma oli tässä kohtaa pelastus, kameran kätköistä löytyi tällaisia.

Eli meidän kesään on kuulunut...

Olen nyt tylsä enkä haasta ketään, koska tämä haaste tuntuu olevan jo kaikilla.
Tuo karkureissu supin perään tapahtui oikeasti tässä ihan muutama päivä takaperin kun oltiin sienimetsällä. Naapurin Enskakin oli matkassa mukana ja kaikki kolme haukkuivat ihan raivoissaan supia umpirisukossa. Sieniretki lopahti siihen, saatiin Enska ja Viksu pois supin kimpusta, mutta Cara on on supin kanssa todella sitkeä eikä luovuta millään. Supi lähti karkuun kun oli enää yksi koira kimpussa ja Cara tietysti perään. Aikamme rämmittiin niiden perässä ja sitten me lähdettiin näiden kahden kanssa kotiin, koska oli aika kuuma ja ne olivat ihan läkähdyksissä eikä vettä missään ojan pohjalla, pakko vaan toivoa että Cara tulisi perässä. Pappa oli onneksi kotona ja oli ihan innoissaan supijahdista. Annoin vähän koordinaatteja missä päin Cara on ja se lähti autolla sinne ja kaukaa metsästä kuuluikin haukku. Eipä siinä kauaa mennyt, supi joutui saaliiksi ja Cara oli ihan rinta rottingilla lopun päivää!
Hirvi-episodi oli taas Viksun ihan oma juttu. Se lähti taas tuoreen hajun perään aamulenkillä hirviä haukkumaan. Hetken päästä se tuli takaisin ja oli vähän vaikean näköinen. Se sai taas ilmeisesti sorkasta koska oli pari päivää ihan jäykkä ja kulki vaikeasti. Se meni onneksi omia aikojaan ohi eikä ollut muuten kipeän oloinen. Sorkan muotoinen mustelma kyljessä varmaan...Viksuhan on  ottanut tuntumaa kerran aikaisemminkin hirvensorkasta, saisi ottaa kyllä jo opikseen!

Oikeasti noissa naamakuvissa vietetään Viksun synttäreitä heinäkuussa ja se istuu synttärikakun vieressä odottavana. Emma ja Essi olivat taas niin kivoja että tekivät kakun ja pitivät kakkukestit Viksulle. Kakku oli näin hieno!


Ja Essi oli tehnyt Viksulle kortinkin!


Ja Essi vielä auttoi herkuttelussa!


Cara on käynyt useita kertoja kyyhkysjahdissa syksyn aikana. Saalistakin on tullut ja nouto pelaa kivasti :) Kanalinnustuksen avauspäivänä Pappa oli Caran kanssa tässä kotimetsissä, neljä pyytä löytyi, mutta ei jääneet saaliiksi. Kolme hirveä vaan oli pomppinut heidän edessään useamman kerran sen reissun aikana, ne ei kai oikein tienneet mihin pitäisi mennä kun ne tulivat aina vastaan uudestaan. Cara ei onneksi ole hirvistä kiinnostunut kuten eräät!


Tämä kuva on otettu eilen. Pappa ja Cara olivat taas tässä lähimetsässä, Cara löysi teeri-poikueen, seisoi ja saaliiksi saatiin yksi! Hyvä Cara! Pari pyytäkin oli näkynyt, täällä on ampuminen aina hankalaa kun aina on puita ja risuja edessä.

Tänään Pappa ja Cara starttasivat aamuyöllä kohti lapin lintumaita.Toivottavasti sieltäkin löytyisi lintuja!

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Kesä on...

...karvanlähtöä ja kampaamista. Viksusta sitä riittää!


...frisbee- ja palloleikkiä pihanurmikolla märkänä uimisen välissä...


...loikoilua varjoisalla terassilla kun on liian kuumaa...


...souturetkiä kotilammessa...(ja pappa puhuu puhelimessa, joku kehtaa häiritä keskenkaiken souturetken:)


...kukkia ...ja niiden jatkuvaa kastelemista...


...kirsikkamehua syksymmällä...


...ja taas loikoilua iltahämärän mukavassa viileydessä...


...ja töitä meille ihmisille...


...jotka koirien mielestä ei tunnu ollenkaan töiltä...


...päinvastoin,  Cara on ihan hulluna herneisiin...


...ruokakuppikin jää toiseksi jos on toiveissa saada herneitä! Se on ihan himona niiden perään...


...kaikkein parhaita ne ovat jos niitä saa valmiiksi poimittuna ja vielä mieluiten jos joku viitsisi avata ne valmiiksi...ei koiratkaan yleensä niitä kuoria syö. Herneenpalko pyörii hetken suussa ja kuoret putkahtavat ulos toisesta suupielestä!


...Viksullekin maistuu herneet, mutta ei ne ole ihan niin himottavia sen mielestä...


...ei kai ne herneet ihan suositusten mukaista koiranruokaa ole, mutta kaikki meidän koirat ovat niitä aina syöneet eikä ne siitä sen kummemmaksi ole muuttuneet. Makealta ne maistuu koirankin suussa!


...kesä on usein myös ulkoruokintaa. Jos on tassut noin kuraiset niin ei ole sisälle asiaa...


...tai jos koko koira sattuu olemaan märkä...


...kesä on myös kassillinen kissaa. Emma purki leirikamojaan ja Rambo tarkisti tuliko kassi varmaan tyhjäksi.



keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Mulla on uusi villapaita!

Emma teki koulutyönä villapaidan, koirankokoisen :) Tätä on tehty pitkin talvea pikkuhiljaa, koska välillä tehtiin muita projekteja. Nyt tulikin sitten jo vähän kiire kun koulu loppuu ja piti äkkiä saada paita valmiiksi. Tähän oli ihan ohjekin alunperin, mutta lopputuloksesta tuli ihan oma sovellus.


Muutamia kuvia parin viikon takaa.


Ihanaihana Essi oli taas hauskuuttamassa meitä. Viksu on ihan innoissaan kun Essi kalastelee haavilla lammesta rupikonnia, sisiliskoja, kaloja ja kaikenlaista kiinnostavaa.


Taisi ne jotain saalistakin saada ämpäriin, jotain kovin kiintoisaa siellä ainakin on.


Minä olen jossain omilla teilläni tutkimassa muuta kiinnostavaa lammenrannassa.


Lammessa uiskentelevat sorsat ja telkät on aika mukavia katseltavia. Onneksi olen niin fiksu että annan niiden olla rauhassa, kunhan katselen vaan. Sinisorsapariskunnalla on ainakin pesä metsässä lammen takana, mutta sinne puolelle lampea me ei saada mennä.