tiistai 30. huhtikuuta 2013

The end


Fasaaneille tuli kevään myötä uudet haasteet luonnon helmassa viimeviikolla. Pappa tyhjensi koko tarhan, noin 60 fasaania istutettiin luontoon. Siinäpä on sapuskaa kaverillemme ilvekselle...toivonmukaan ihan kaikki ei joutuisi ketun ja ilveksen suuhun!


Komeita olivat tipuset. Tänä keväänä ei enää kerätty munia, koska fasaanintarhaus on nyt tällä erää ohi meidän osalta. Joskus ehkä jatketaan, mutta jokatapauksessa kanta pitää vaihtaa välillä. Lisäksi tarha alkaa vetää viimeisiään, se puretaan pois ja tehdään uusi, jos jatketaan joskus. Kolmas syy on se, että Cara on jo kuusivuotias pian, ei se enää tarvitse treenilintuja muuhun kuin hauskutteluun. Eikä tämä ole ihan halpaakaan leikittelyä, ne syövät ostorehua suurimmaksi osaksi ja niistä on aikamoinen huolehtiminen koko ajan. Toivon mukaan linnut osaisivat lisääntyä luonnossa itse ja tänne muodostuisi jonkunlainen luonnonfasaanikanta.


Munia putkahteli tarhassa jo siihen tahtiin että olisi voinut tarjota munakasta koko kylälle. Tässä yksi pesä-yritelmä. Pappa koitti odotella niinkauan vapauttamisen kanssa, että olisi vähän ollut ruohotupsuja kasvussa, että olisi ollut piilopaikkoja ja syötävää. Mutta sitten alkoi tuntua siltä, että pakko ne on vapauttaa pesää tekemään luontoon. Ei ne sitä ihan heti osaa kuitenkaan. Ja hyönteisiä löytyy kyllä syötäväksi jo.


Vanha koirahäkki toimi menolippuna vapauteen. Kaikki linnut vietiin vähintään kilometrin päähän meidän pihasta ja fasaanitarhasta. Muutaman päivän päästä vaan sitten kävi niin, että niitä tepastelee meidän pihalla ihan laumoittain. Kotiinhan ne takaisin tulee! Se ei kyllä ole kiva juttu, Carahan meinaa revetä nahoistaan! Jos nyt jättäisi fasutarhan oven auki, niin siellä olisi varmaan hetkenpäästä 60 fasaania! Niitä näkyy ikkunasta ja ne tepastelee koiratarhan lähellä ja joka paikassa. Nyt on metsälenkit vaihtuneet remmikävelyyn joksikin aikaa. Ei kiva. Ja ikkunassa pitää olla vahdissa kokoajan.


Otin videopätkän kun Cara vapisee ja tärisee ikkunassa kun pihalla on fasuja. Ja Viksu on hengessä mukana, mutta ei niin tosissaan. Sitä ei näy videolla mutta on tossa vieressä vasemmalla. Kuvassa näkyy kaksi tipua tuolla talon kulmalla, mutta niitä oli enemmänkin. Ja Emma tekee origameja taustalla.


On ne vaan kauniita! Noi sulat tuolla hanskojen alla pörhöllään, hienoja värejä ja kuvioita! Ja sininen kaulus, vau!


"Hauskaa vappua! Huomaattehan että olin mamman parturissa, nyt on tukka hyvin!"

Ja mamma on ihan onnessaan, nyt niitä on jo, valkovuokkoja!! Jess!

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Viksun villasukat veks

Mamma sanoo että minä kasvatan hirmuiset tassukarvat ja nyt kurakelien alkaessa on taas pakko tarttua saksiin. Kääk! Etutassut olivat tämännäköiset...


...ja takatassut kuulemma yhta kamalat. Minun mielestäni ne ovat ihan priimaluokkaa tällaisenaankin!


Takatassu takaa, mamma sanoo että tuolla villasukissa pysyy kilo hiekkaa sohvalle asti...


...ja tassunpohjissa mukamas toinen kilo! Ja hiki haisee, pyh :(


Toinen takatassu on jo siistitty tässä.


Ja etutassuistakin tuli ihan jees kun siistittin hapsutkin. Ei ehkä ihan näyttelytrimmaustasoa, sanoo mamma, mutta kelpaa kotioloihin. Tämän jälkeen vielä leikattiin kynnet. Vielä joku päivä tarvis siistiä mahanaluset, rinnukset, housut ja molemmilta korvakarvat! Paljon on namia tiedossa, näistä saksi-hommista yleensä saa namia palkaksi!


Cara seurasi tätä toimitusta narulelunsa kanssa tarkkana vierestä. Tällä kertaa  se selvisi pelkällä kysien leikkuulla. Aika monta kynttä on leikattavana kun laskee kaikki yhteen, ei ihme että mamma päätti jatkaa muut siistittävät paikat toisella kertaa.


Pappan hirviporukkaan on liittynyt uusi jäsen. Ollaan nähty siitä vasta tämä kännykkäkuva, eikä olla vielä päästy tutustumaan, mutta tässä on Roki. Pappan kaverin uusi hirvenhaukkuja. Vähän pitää kasvaa vielä!


torstai 11. huhtikuuta 2013

Kevätriehaa

"Aamu alkoi tänään vähän hankalasti, oli pieniä teknisiä ongelmia!"


"Me oltiin aamupissalla ja Cara oli juoksulangassa koska se lähtee nykyään heti syömään kissankakkoja kun silmä välttää. Näin siinä sitten kävi, oli vähän hankala olo! Varsinkin kun toinen sinkoilee tossa naru kaulassa juosten joka suuntaan."


Caralla vissiin taas hormonit jyllää. Se on ollut ihan ylitsepursuavan iloinen ja riehakas jo pari viikkoa. Lelut saavat sisällä kovaa kyytiä. Niitä tarjoillaan leikittäväksi kaikille kovan leikkimurinan kera häntä heiluen. Lenkeilläkin se on ihan vauhti päällä ja hirmuisen iloisella tuulella!




Kuten näkyy, painiakin pitäisi kesken lenkkeilyn! Onhan se kiva että kaveri on hyvällä tuulella. Nämä mielialavaihtelut ovat Caralla aina aika voimakkaita, saa nähdä kuinka kauan tätä riehakkuutta kestää. Toivottavasti kauan, tuollainen yli-iloinen koira on aika mukava!





"Mamma teki meille eilen aika hankalan paikallaanoloharjoituksen. Odoteltiin pihalla Enskaa kun oltiin lenkille lähdössä ja yleensä me saadaan juosta sitä vastaan. Nyt mamma sanoikin meille "paikka" ja meni itse aika kauas sinnepäin mistä Enska oli tulossa. Me istuttiin ihan nätisti mutta kun Enska tuli näkyviin, niin molempien takapuolet nytkähti, mutta pysyttiin silti paikoillaan kun mamma heristi sormea meille. Me maltettiin tosi hyvin istua siinä vaikka Enska tuli häntä heiluen pihalle päin. Se oli remmissä eikä päässyt meidän luokse. Ennen kuin Enska ehti pihalle asti, mamma kutsui meidät luokse ja saatiin namia ja paljon kehuja. Ja sitten saatiin lupa rynnätä vastaan Enskaa. Mamma oli oikein tyytyväinen meihin kun me molemmat maltettiin pitää "paikka" niin kauan! Ja tultiin vielä luokse eikä rynnätty suinpäin Enskaa tervehtimään!"


"Namia meille, kyl me ollaan taitavia!"


Meidän TOKOtuntien setti Viksun kanssa loppui viimeviikolla, nyt ei otettu jatkoa siihen koska kesän hommat alkaa pian. Hyviä virikkeitä saatiin sieltä, jospa tulis kotona harjoiteltua kesällä jotain. Ehkä syksyllä jatketaan? Niinkin yksinkertainen asia kuin maahanmeno on Viksulle jostain syystä ollut aina vaikea asia. Sitä on kyllä treenattu mutta pitää ottaa se oikein työn alle. Se vaan ei jotenkin muista miten ne kaikki jalat pitikään laittaa. Ihan uskomatonta, koska se on kuitenkin hirmu älykäs koira ja oppii helposti paljon vaikeampiakin asioita. Mun mielestä se on ollut aina kaikille koirille ihan helppo nakki.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Pääsiäiskissa, osa 2

Tänäaamuna tämä hassu ilves oli taas supiloukussa! Ja me kun luultiin että se pakeni toiseen maakuntaan asti vankeusepisodinsa jälkeen. Viikonlopun aikana edellisen ilves-vierailun jälkeen oli kaksi syöttiä loukusta kadonnut, mutta loukku oli lauennut lumen takia huonosti ja se oli jäänyt vähän raolleen. Tämä kaveri on ilmeisesti käynyt siellä aterioimassa joka yö.


Ja taas mentiin! Nyt jätettiin loukku virittämättä ettei ilves-raukan tarvi joka yötä viettää häkissä. Taitaa olla kova nälkä, pitäisi varmaan keksiä sille jotain syötävää?


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäiskissa

Supiloukussa oli perjantaiaamuna vähän harvinaisempi vieras! Kisumirri oli päättänyt viettää pitkäperjantain aamuyön täällä.


Oli hienoa päästä näkemään ilves ihan läheltä ja tarkkaan. Kisuli taisi kyllä olla eri mieltä. Se oli onneksi aika rauhallinen tuolla häkissä eikä vahingoittanut itseään. Eikä se kauan ehtinyt onneksi tuolla olla, se oli muutamia tunteja aikaisemmin käynyt kuvauttamassa itsensä lähellä olevassa riistakamerassa.


 Supeja ei loukkuun ole saatukkaan vaikka niitä jyllää iso porukka vieressä olevassa autiotalossa sisällä!



Kisuli oli varmaan helpottunut kun seikkailulla oli onnellinen loppu, kova kiire oli kaverilla takaisin metsään!


Muutama viikko takaperin loukussa oli toinenkin harvinainen vieras...Cara! Koiria on tiukasti kielletty menemästä lähellekkään loukkua, se on joka-aamuisen lenkkipolun varrella. Yleensä ne kiertävätkin sen kaukaa, mutta kerran ollessaan mamman kanssa liikkeellä Cara ei voinut vastustaa kiusausta. Se vaikutti ihan tyytyväiseltä tuolla kylläkin, ei mitään kiirettä näyttänyt olevan ulospääsyllä!


Komeat oli kelit pääsiäisenä!


"Jeee! Täältähän näkee vaikka kuinka kauas!"


Koirilla oli kiirettä pääsiäisenä kun kaveriperhe sekä heidän lapsensa Essi ja Kalle kävivät hauskuuttamassa niitä. Essi kuuluu ehdottomasti Caran suosikki-ihmisiin. Se olisi Essin rapsuteltavana ihan kokoajan, kesken mäenlaskunkin pitää saada rapsutusta!


Ja sohvalla se on kuin liimattuna Essin sylissä. Essi on tukka märkänä kun tultiin saunasta juuri, sen aikaa Carakin joutui pärjäämään ilman Essin syliä! Cara näyttää muuten ihan jättimäisen isolta tässä!