Viksun ja Caran joulutarinointia

Täällä meillä on taas kovasti häärätty ja touhuttu kaikkea kummallista. Joulu tulee, kuulemma. Ja paljon tuttuja ihmisiä.

Viksu: "Minä päätin sitten sen kunniaksi aloittaa kunnon karvanlähdön. Joulusiivous alkoikin siitä että minua on kammattu monta päivää jo ennen joulua! Mamma käski minua pitämään lopuista karvoista kiinni joulunpyhät, enkä kuulemma saa pudotella niitä lattioille ja sohville!
No, joulu sitten tuli. Ei me kyllä heti huomattu mitään. Paitsi että jouluaattoaamuna me saatiin naapurin Enskan antamat joulupaketit. Mielenkiintoisen hajuisia, täällä on selvästi jotain herkkuja."

Cara: "Minä vein oman pakettini omalle pedille että saan avata sen rauhassa."

Sitten pihalle tulikin hevosia! Yhdet naapurit tulevat aina jouluaamuna tuomaan joulutervehdyksen hevosten kanssa. Hevoset on taas niin kauniisti puettu joulu-hevosiksi, kulkusetkin on kaulassa. Me ei ehditty kovin paljon hevosista välittää koska mukana tuli myös Osku.

Tässä me ollaan ja tämä on Osku ja Oskun isäntä. Osku on oikea herrasmies, kiva poika!

Mamma ja Emma ovat kauheasti hääränneet jotain ruokien kanssa ja jouluaattona iltapäivällä meille tulikin tosi paljon porukkaa! Mekin ollaan jouluna saatu vähän kinkkua ja maksalaatikkoa. Ihanaa!!

Ja illalla tuli joulupukki joka tuoksui kyllä ihan tutulta....kaikki sai paljon lahjoja, mekin saatiin taas lahjoja!
Cara: "Minä menin pöydän alle omani kanssa ja pyörittelin sitä ja mietin mistä alottaisin avaamisen."

Viksu: "Mä sain sen auki jo! Täällä on taas jotain hyvän hajuista sisällä!"

Cara: "Niin on mullakin! Mutta miten sen saisi ulos??"

"Viksu hei, pakko vaan repiä tätä joulusukkaa, ei sitä muuten saa millään. Minä olen mestari avaamaan joulupaketteja!"
Ja niin meni hieno joulusukka palasiksi kun siankorva oli niin piukassa!

Näin paljon lahjoja!! Eiks meille ole enempää?

Viksu: "Tuolla näyttäisi olevan ihan koirien lahjoja vielä...suklaakonvehteja!! Mitä?? Eikö ne olekkaan meille??"

Cara: "Nyt on pakko ottaa pikku nokoset, mä en jaksa enää."

Viksu: "Mullekkin alkais riittämään jo tämä joulusäpinä. Vai voitaisko ottaa vielä sitä maksalaatikkoa??"

Joulunpyhinä vähän porukka väheni ja tuli jotain parempaakin viihdettä. Kallen ja Essin porukat oli meillä vielä. Kalle (17 v.) on maailman paras leikkijä ja Essi (8 v. )on maailman paras rapsuttelija! Lelut lentää ilmassa! Kivaa!

...niin  tositositosi kivaa!!

Meillä on ihan hirmuisesti lunta täällä!

Enskakin oli lenkillä ja poikkesi tervehtimään, ensin se kävi nuolemassa Essin ja Emman...

...ja sitten Kallen!
Viksu: "Kalle!! Voitaisko silti taas leikkiä...anna sen Enskan nyt olla kun pitäisi tätä lelua heittää...!"

"No voisitteko te sitten vähän heittää tätä??"

"Jee, nyt ne tajusi mitä mä tarkoitin!!"

Cara: "Mulle alkais jo riittää tämä joulu. Voitaisko Essi mennä sohvalle vierekkäin rapsuttelemaan ihan kaikessa rauhassa?"

Ja niin tehtiin!

Hauskaa Joulua ja Onnea vuodelle 2013!

Hajujen maailmaa

Tänään sain niin paljon toimeksi että pitkästä aikaa otin pokkarin taskuun kun lähdettiin lenkille. Päästiin pihalle asti ja otin muutaman kuvan ja se siitä sitten...piippiip, akku tyhjä.

Pihalla oli tapahtunut jotain huiman kiinnostavaa! Cara olisi syönyt koko pihan lumet kun haisi niin hyvälle! Selvästi peuran karvoja ja veritippoja.

Ja tällaista siellä oli tapahtunut juurin ennen. Pappa oli kavereidensa kanssa peurajahdissa. Mäyrispojat Topi ja Karo ajoivat syvässä hangessa peuranvasaa joka jäikin saaliiksi. Täällä on nyt niin ÄLYTTÖMÄSTI lunta että mäyriksetkin juoksee enimmäkseen hangen sisällä. Mäyrispojat olivat aivan innoissaan kun pääsivät tässä pihalla saalista ihailemaan. Meidän koirille ei peuraa näytetty koska ei ole yhtään väliksi innostaa niitä peurojen hajuille.

Cara on päässyt taas pitkästä aikaa pappan kanssa leikittelemään fasaaneilla. Minäkin olin siellä kerran mukana kameran kanssa ja piti filmata hieno seisontavideo...ja pöh! Kaikki tapahtumat oli jossain puskien takana eikä filmille osunut mitään kivaa. Seuraavana päivänä fasu oli tullut takaisin tarhan nurkille, Cara nappasi sen pöhkön linnun aamupissalenkillä kiinni ja toi nätisti pappan käteen. Ihan onnistuneitakin treenjä on kyllä ollut.

Viikko takaperin Enska oli meillä hoidossa. Meillä on Enskan kanssa pieni henkien taistelu eräästä nojatuolista. Tästä nojatuolista on jostain syystä tullut kaikkien kylässä käyvien urosten kirjeenvaihtopaikka, meillä kun on näitä nartunhajuja. Enska ei tosin ole alunperin aloittanut tätä kirjeenvaihtoa. Yleensä kun Enska tai joku muu uros vierailee meillä niin SE ovi jonka takana on SE nojatuoli, on suljettuna. Tällä konstilla onkin kulunut ainakin vuosi ettei kukaan ole päässyt merkkaamaan siihen. Tällä kertaa suihkuttelin siihen vielä pesuaineenhajuja ettei yli vuoden vanhat "kirjeet" haisisi sieltä läpi ja päätin vielä tarkkaan seurata tapahtumia että saisin Enskan itseteosta kiinni. Enska oli meillä useamman päivän eli joku kuitenkin olisi unohtanut sulkea jossainvaiheessa SEN oven. Seurailinkin tapahtumia kun Enska nuuski nurkkia, mitään ei tapahtunut. Ote herpaantuu aika äkkiä kun yrittää olla viisi tai kymmenen minuuttia tarkkana kun koira touhuaa omiaan. Niin siinä sitten kävi että 10 minuutin sisällä tuolinjalan viereen ilmestyi lammikko enkä huomannut mitään. Erävoitto Enskalle 1-0! Onneksi tähtäys oli ollut vähän pielessä eikä se osunut tuoliin vaan lattialle viereen!  Päätettiin sitten viedä koko hemmetin tuoli pois Enskan vierailun ajaksi. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia, kaikki muut huonekalut ja ovenpielet sai olla ihan rauhassa. SE tuoli on kai sitten vaan niin hyvä kirjelaatikko.

Rambosta Enska on aina kovin kiinnostunut. Tälläkin kertaa se meni koko suurella terrierin egolla täyttä vauhtia tervehtimään (tai yrittämään ajaa sen liikkeelle?). Kunnes muisti että tämä ei ole järkevää. Rambo oli ikkunalaudalla ja Enskan vauhti jähmettyi tuohon. Kissa ei hievahtanutkaan, yksi paha mulkaisu riitti.

Sen jälkeen Enska istui pitkän aikaa sohvalla eikä uskaltanut katsoa enää päinkään. Yritti vaan vilkuilla muinamiehinä Ramboa alta kulmien. Koiriin tottuneet kissat osaavat kyllä tehokkaasti kouluttaa koiria pelkällä katseella!

Tämä meidän koirakolmikko näkee toisensa lähes joka päivä ja niiden kesken meno on aika välinpitämätöntä yleensä. Lenkeillä jokainen nuuskii omaa ruohotupsuaan eikä mitään leikkejä yleensä synny. Joskus Enska innostuu korkeintaan ajamaan Viksua takaa. (Oikeasti se menee yleensä niin että Cara etsii vimmatusti lintuja, Viksu paimentaa sitä ja Enska yrittää pinkoa perässä!)

Tällä kertaa Enska innostui yllyttämään Viksua leikkiin. Ja Viksu jopa suostui hetken painimaan!

Kunnes Enska alkoi komentelemaan. Ei se Viksu vissiin leikkinyt tarpeeksi hyvin ja tosissaan.

Enska on kyllä helppo ja rauhallinen hoidokki. Kun tähän tuoliongelmaankin löytyi ratkaisu onneksi noin helpolla :)

Caran tilannekatsaus

 "En kyllä ulos uskaltaudu näin kylmällä, tässä patterin päällä on oikein hyvä!" T: Rambo

Emma on nykyään iltaisin ihan suosionsa huipulla, Viksu ja Rambo yrittävät vallata minun lempipaikkaani! Rambokin oli tuolla meidän joukossa mutta se luopui jo leikistä ja meni harmistuneen näköisenä ikkunalaudalle.

Meidän tipusilla on ollut jännät paikat eräänä yönä. Tarhan reunalaudan päällä on tepastellut joku iso, tassuilla varustettu eläin. Jäljet on Viksun tassujen kokoisia eli se ei voi olla mikään muu kuin ilves.

Se on kävellyt reunaa pitkin lähes ympäri, tossa lumessa näkyy jäljet koko matkan. Etupuolellakin se on muutaman kerran hypännyt reunalle katsomaan josko tarhaan pääsisi jostakin. Reunahan on lähes puolitoistametriä  korkea, ei sinne pääse mikään muu niin iso eläin.

Olispa ollut kiva nähdä tämä kaveri! Fasaanipaistia teki varmaan kovin mieli!

Hirvestyskaudessa on hyvätkin puolensa! Minä olen ihan hulluna näihin luihin. Haluan aina viedä ne koppiin ja jyrsiä siellä kaikessa rauhassa. Isojen luiden kanssa tarvitsen välillä vähän apua kun en saa niitä millään sopimaan kopin ovesta sisään. Tämä kopintäyte on Ruti-Rexiä, ihan loistavaa kopinpehmikettä!

Sitä voi möyriä mieleisekseen eikä se ala haisemaan koiralle. Ja kun se menee huonoksi, niin roskiin ja uutta tilalle. Pysyy kyllä hyvänä aika kauan, meillä se vaihdetaan ehkä pari kertaa vuodessa kun me ollaan kuitenkin aika vähän tarhassa.

Kauan ei täällä silti tarkene vaikka on takkikin päällä, nyt on ollut niin kylmää että näin pienet koirat jäätyy! Onneksi vähän ilmat lauhtui jo.

Viksua ei helpolla palella, sen mielestä on varmaan sopivat kelit nyt. Sekin tykkää luista mutta ei ole niin innokas luiden jyrsijä kuin minä. Tiistaina se oli agilityssa ja siellä ei ollut koko hallissa ketään muuta! Se halli on lämmittämätön eikä kukaan muu ollut rohjennut tulla paikalle kun silloin oli vielä tosi kylmää. Ne saivat Emman kanssa oikein teho-opetusta ja ope olikin tehnyt aika haastavia ratoja.

Nyt on kyllä kivaa kun on taas lunta, ei tarvi edes tassuja pestä jatkuvasti.

"Mä ainakin inhoan sitä tassujen pesemistä!! Tää lumi on tosi jees!"

Hyvää itsenäisyyspäivää ja mukavaa joulunodotusta!

Mummokoira vai prinsessa?

"Mäkin katsoin tänään "Tanssii tähtien kanssa" -finaalia :)". Mukavaa oli.

Joulupukinpaja

Perjantaisena lumimyrskyiltana innostuttiin Emman kanssa askartelemaan pussukoita myyjäisiä varten. Mamma leikkasi ja Emma ompeli ja sarjatyönä niitä syntyikin aika kivasti alkuhankaluuksien jälkeen.

Aika kivoja tuli!