perjantai 30. huhtikuuta 2010
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Rantaelämää
Me päästiin mökkiretkelle meren rannalle saksanseisoja-kavereidemme luokse. Tässä karvakuonoinen vastaanottokomitea eli Schatzi, Hani ja pikku-ipana Daiga.
Päälukuun kuului myös toinen pikku-ipana, ajokoira Ruuti sekä mäyrisvanhus Kirppu. Ruuti ja Viksu löysivät heti yhteisen sävelen ja menoa ja meininkiä riitti.
Ruutikin malttoi pysyä pihapiirissä kun oli kivoja leikkikavereita maisemissa. Rannan kaislikko tuli tutkituksi tarkkaan monen nenän voimalla.
Osa koirista odotti malttamattomana vuoroaan ja Viksu kävi välillä kysymässä miksei ne tule mukaan leikkimään??
Ja vauhtia riitti kun muutkin pääsivät juoksuun mukaan. Pentukoirat Viksu ja Daiga pistivät taas tuulemaan.
Emma yritti houkutella Viksua uimaan. Se oli kyllä kovin kiinnostunut asiasta mutta ei uskaltautunut kovin syvälle.
Ei auttanut vaikka Cara ja Ruuti tulivat kannustamaan...
...eikä auttanut vaikka kaikki isommat tulivat näyttämään mallia. Viksu ei vielä ainakaan oppinut uimaan vaikka muut menivätkin. Jopa Emma luopui myöhemmin illalla talviturkistaan ja kävi monta kertaa uimassa! Hrrrr...hui kamalaa!
Tytöt keksivät kaikkea muutakin kivaa puuhaa. Schatzi, "laivakoira", pääsi mukaan soutelemaan.
Ja muut jäivät rannalle ruikuttamaan.
Tytöt löysivät myös hyvää muovailusavea rannasta ja heti alkoi syntymään luonnon taidetta.
Lopputulos maalattuna oli näin hieno, Nalle ja Possu.
Tarkoitus oli myös tehdä vähän riistatreeniä. Caran nouto on vieläkin tulenarassa vaiheessa ja jäätynyt sorsa oli uusi asia. Ihan eri juttu kuin jäätynyt fasaani ...! Tässä pappa ja Cara keskustelevat että otetaanko noutotreeni vai ei? Ei otettu, Cara oli sitä mieltä että nyt ei pysty, liikaa toimintaa, liian vaikeaa. Mutta ei sitten, koitetaan joskus myöhemmin. Kotona on harjoiteltu uusia esineitä, keppejä, peltipurkkeja, kaikenlaista.
Schatzi kyllä oli valmis noutamaan mistä vaan ja milloin vaan.
Daigaa alkoi välillä vauvattaa.Aika iso sylikoiraksi...
Viksulla taas oli koko illan pieniä ongelmia karvojensa kanssa, tässä on iso, piikikäs ruusunoksa housukarvoissa kiinni. Illan aikana housukarvoissa oli edustettuna koko rantakasvuston kirjo.
Kuhafileitä grillissä, NAM! Näitä ei kyllä koirille tarjoiltu.
Kivaa oli! Kiitos Anne, Kari, Iitu ja koirat!
Päälukuun kuului myös toinen pikku-ipana, ajokoira Ruuti sekä mäyrisvanhus Kirppu. Ruuti ja Viksu löysivät heti yhteisen sävelen ja menoa ja meininkiä riitti.
Ruutikin malttoi pysyä pihapiirissä kun oli kivoja leikkikavereita maisemissa. Rannan kaislikko tuli tutkituksi tarkkaan monen nenän voimalla.
Osa koirista odotti malttamattomana vuoroaan ja Viksu kävi välillä kysymässä miksei ne tule mukaan leikkimään??
Ja vauhtia riitti kun muutkin pääsivät juoksuun mukaan. Pentukoirat Viksu ja Daiga pistivät taas tuulemaan.
Emma yritti houkutella Viksua uimaan. Se oli kyllä kovin kiinnostunut asiasta mutta ei uskaltautunut kovin syvälle.
Ei auttanut vaikka Cara ja Ruuti tulivat kannustamaan...
...eikä auttanut vaikka kaikki isommat tulivat näyttämään mallia. Viksu ei vielä ainakaan oppinut uimaan vaikka muut menivätkin. Jopa Emma luopui myöhemmin illalla talviturkistaan ja kävi monta kertaa uimassa! Hrrrr...hui kamalaa!
Tytöt keksivät kaikkea muutakin kivaa puuhaa. Schatzi, "laivakoira", pääsi mukaan soutelemaan.
Ja muut jäivät rannalle ruikuttamaan.
Tytöt löysivät myös hyvää muovailusavea rannasta ja heti alkoi syntymään luonnon taidetta.
Lopputulos maalattuna oli näin hieno, Nalle ja Possu.
Tarkoitus oli myös tehdä vähän riistatreeniä. Caran nouto on vieläkin tulenarassa vaiheessa ja jäätynyt sorsa oli uusi asia. Ihan eri juttu kuin jäätynyt fasaani ...! Tässä pappa ja Cara keskustelevat että otetaanko noutotreeni vai ei? Ei otettu, Cara oli sitä mieltä että nyt ei pysty, liikaa toimintaa, liian vaikeaa. Mutta ei sitten, koitetaan joskus myöhemmin. Kotona on harjoiteltu uusia esineitä, keppejä, peltipurkkeja, kaikenlaista.
Schatzi kyllä oli valmis noutamaan mistä vaan ja milloin vaan.
Daigaa alkoi välillä vauvattaa.Aika iso sylikoiraksi...
Viksulla taas oli koko illan pieniä ongelmia karvojensa kanssa, tässä on iso, piikikäs ruusunoksa housukarvoissa kiinni. Illan aikana housukarvoissa oli edustettuna koko rantakasvuston kirjo.
Kuhafileitä grillissä, NAM! Näitä ei kyllä koirille tarjoiltu.
Kivaa oli! Kiitos Anne, Kari, Iitu ja koirat!
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Viksu ja Cara kertoo: Kevättouhuja
Hoplaa! Kesä tulee!
Alkaa jo olla mukavan keväistä. Auringossa on lämmintä makailla, nyt Carakin jo tarkenee olla ulkona! Viksu ei tiedä vielä kesästä mitään, sille raukalle tulee vielä tukalat oltavat valtavan turkkinsa kanssa. Muutama urhea valkovuokkokin on jo uskaltautunut maan pinnalle.
Mamma ja pappa ovat näin keväällä vähän kiireisiä, mutta ovat ne ehtineet sentään meidänkin kanssa vähän touhuilemaan. Me ollaan pyöräilty pitkin metsäteitä, se on hauskaa kun saa kunnolla juosta. Välillä pyöräillään Oskun pihalle leikkimään.
Emma on pelannut jalkapalloa pihalla meidän kanssa, Viksu on innokas jalkapalloilija ja Carakin oli nuorempana mutta nyt se ei oikein enää viitsi.
Viksu yrittää aina viedä pallon lampeen kun sille tulee kuuma ja se haluaisi viilentää tassujaan. Emmaa harmittaa kun pallo on kokoajan lammessa.
Ja Viksu pomppii innoissaan.
Tässä lampi on vielä ihan jäässä mutta nyt se on parin päivän aikana sulanut lähes kokonaan. Kumpikaan koirista ei ole vielä uskaltautunut uimaan. Mamman entiset noutajat olivat aina heti uimassa kun hiukankin jostain kulmasta jää suli. Mamma kyllä veikkaa että Viksusta tulee ihan samanlainen kunhan ensin opettelee uimisen ja sen ihanuuden.
Me ollaan Emman kanssa leikitty myös agilitya pihalla, meillä on yksi hyppyeste ja kangasputki jostain vanhasta lasten teltasta. Viksu rakastaa hyppäämistä yli kaiken. Se hyppelee esteen yli pihalla välillä ihan omaksi huvikseenkin. Tässä Viksun tyylinäyte.
Ja tässä Caran tyylinäyte. Caralla on rima aika alhaalla koska se yrittää aina lintsata ja menee riman alta tai välistä, vaikka hyvin tietää mitä pitäisi tehdä!
Tässä tyylinäytteet putkesta. Ensin Viksu...
...ja sitten Cara.
Harmi vaan että seuraavana päivänä putki hajosi, se oli niin vanha ja hapero että kangas repesi rikki :(
Emma on harjoitellut myös seuraamista meidän kanssa, Viksu on siinä vielä vähän malttamaton, mutta sujuu se aika hienosti kuitenkin.
...ja tässä Cara. Viksu odottaa narun päässä vuoroaan ja Koljattikin on tullut kaiteelle katsomaan meidän touhuja.
Yksi varma kevään merkki on myös se, että fasaanit ovat munineet pari viikkoa. Munat kerätään joka ilta ja viedään kellariin ja sieltä sitten isompana satsina hautomakoneeseen. Fasaanit tykkäävät tehdä pesän tapaisen kuopan ja munivat samaan paikkaan ja tarhasta löytyykin "munakasoja". Itse ne eivät kuitenkaan vankeudessa haudo niitä.
Munat ovat tosi nättejä, väreiltään tumman ruskeasta ihan vaalean vihreään ja kaikkea siltä väliltä. Vähän kananmunaa pienempiä. Kohta näistä tulee pikku-tipuja!
Pappalla on ollut vähän niskat jumissa, mutta ei hätää! Kun on lämpötyyny niskan alla ja näin paljon innokkaita hoitajia ympärillä, niin eiköhän se pian parane! Kyllä on rentouttavaa :)
Alkaa jo olla mukavan keväistä. Auringossa on lämmintä makailla, nyt Carakin jo tarkenee olla ulkona! Viksu ei tiedä vielä kesästä mitään, sille raukalle tulee vielä tukalat oltavat valtavan turkkinsa kanssa. Muutama urhea valkovuokkokin on jo uskaltautunut maan pinnalle.
Mamma ja pappa ovat näin keväällä vähän kiireisiä, mutta ovat ne ehtineet sentään meidänkin kanssa vähän touhuilemaan. Me ollaan pyöräilty pitkin metsäteitä, se on hauskaa kun saa kunnolla juosta. Välillä pyöräillään Oskun pihalle leikkimään.
Emma on pelannut jalkapalloa pihalla meidän kanssa, Viksu on innokas jalkapalloilija ja Carakin oli nuorempana mutta nyt se ei oikein enää viitsi.
Viksu yrittää aina viedä pallon lampeen kun sille tulee kuuma ja se haluaisi viilentää tassujaan. Emmaa harmittaa kun pallo on kokoajan lammessa.
Ja Viksu pomppii innoissaan.
Tässä lampi on vielä ihan jäässä mutta nyt se on parin päivän aikana sulanut lähes kokonaan. Kumpikaan koirista ei ole vielä uskaltautunut uimaan. Mamman entiset noutajat olivat aina heti uimassa kun hiukankin jostain kulmasta jää suli. Mamma kyllä veikkaa että Viksusta tulee ihan samanlainen kunhan ensin opettelee uimisen ja sen ihanuuden.
Me ollaan Emman kanssa leikitty myös agilitya pihalla, meillä on yksi hyppyeste ja kangasputki jostain vanhasta lasten teltasta. Viksu rakastaa hyppäämistä yli kaiken. Se hyppelee esteen yli pihalla välillä ihan omaksi huvikseenkin. Tässä Viksun tyylinäyte.
Ja tässä Caran tyylinäyte. Caralla on rima aika alhaalla koska se yrittää aina lintsata ja menee riman alta tai välistä, vaikka hyvin tietää mitä pitäisi tehdä!
Tässä tyylinäytteet putkesta. Ensin Viksu...
...ja sitten Cara.
Harmi vaan että seuraavana päivänä putki hajosi, se oli niin vanha ja hapero että kangas repesi rikki :(
Emma on harjoitellut myös seuraamista meidän kanssa, Viksu on siinä vielä vähän malttamaton, mutta sujuu se aika hienosti kuitenkin.
...ja tässä Cara. Viksu odottaa narun päässä vuoroaan ja Koljattikin on tullut kaiteelle katsomaan meidän touhuja.
Yksi varma kevään merkki on myös se, että fasaanit ovat munineet pari viikkoa. Munat kerätään joka ilta ja viedään kellariin ja sieltä sitten isompana satsina hautomakoneeseen. Fasaanit tykkäävät tehdä pesän tapaisen kuopan ja munivat samaan paikkaan ja tarhasta löytyykin "munakasoja". Itse ne eivät kuitenkaan vankeudessa haudo niitä.
Munat ovat tosi nättejä, väreiltään tumman ruskeasta ihan vaalean vihreään ja kaikkea siltä väliltä. Vähän kananmunaa pienempiä. Kohta näistä tulee pikku-tipuja!
Pappalla on ollut vähän niskat jumissa, mutta ei hätää! Kun on lämpötyyny niskan alla ja näin paljon innokkaita hoitajia ympärillä, niin eiköhän se pian parane! Kyllä on rentouttavaa :)
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Viksu kertoo: Kevättä odotellessa
Kevät tuli yhtäkkiä ja huomaamatta. Lumet lähti parissa viikossa ja eilen mamma löysi jo ensimmäiset sinivuokot! Kyllä on super-kauniita!
Emma pelasti viikonlopulla kuivurista pöhkön hiiren, se jäi jalkoihin pyörimään kuvattavaksi. Onneksi (harmiksi) me koirat ei huomattu sitä kun touhuttiin jossain kauempana.
Minä aloitin uimamaisterin urani aika huimasti, putosin aamulenkillä jäiden läpi muutaman metrin levyiseen maakuoppaan, jossa on kuitenkin parimetriä vettä! En ole vielä koskaan uinut, koska tulin tänne vauvana vasta syyskuun alkupäivillä enkä ole vielä ehtinyt tutustua uimisen saloihin. Räpistelin aika hätääntyneenä aikani ja juuri kun pappa oli tulossa pelastamaan minua, pääsin onneksi omin avuin ylös. Ja sitten mentiin taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunut! Olen aika "kova jätkä", en kyllä pienistä hätkähdä. Taitaa kyllä olla oikea epäonnen lenkkimaasto, vain kymmenen metrin päässä tästä katkaisin syksyllä maitohampaani. Uusi pysyvä hammas tuli onneksi virheettömänä tilalle myöhemmin.
Vähän talvisempia kuvia muutaman viikon takaa, ollaan tapailtu koira-ystäviä. Tässä ollaan lenkillä naapurin Oskun kanssa upeassa kevätauringossa.
Tottia ja Kolttiakin käytiin moikkaamassa. Totti, vanha gentleman, innostui jopa leikkimään meidän kanssa. Nehän on kyllä Caran kanssa vanhoja lapinreissukavereita. Koltti oli remmi-sulkeisissa koska oli karkaillut kotoa.
Uskomatonta, mutta näistä kuvista on vasta kaksi viikkoa aikaa ja silloin oli vielä näin paljon lunta. Nyt se valtava lumimäärä on poissa ja sinivuokot kukkivat!
Kävin "painitreeneissä" uuden kaverin, Lunan, luona. Tässä tehdään tuttavuutta, Luna on vähän nuorempi kuin minä. Luna on pystykorvainen tolleri!
Namia meille kun ollaan näin söpöjä!
Tutustumisen jälkeen päästiin lumihankeen leikkimään.
Sitten tajusin, että tämähän on se sama paikka jossa on niitä kamalan pelottavia alpakoita! Luna uskalsi mennä ihan lähelle niitä mutta minä katselin vieläkin vähän kauempaa. Onneksi ne olivat tälläkertaa sentään ulkona. Naapurin (Oskun) hevosiin olen tehnyt paremmin tuttavuutta, mutta nämä alpakat pelottavat vieläkin minua.
Sitten me painittiin vielä sisälläkin. Koitin olla kiltti ja painin selälläni, kun Luna on vielä niin pieni ja annoin sen "voittaa". Niin Carakin teki minulle kun olin pieni vielä.
Cara sai uuden lelun, pehmofasaanin! Se oli ihan innoissaan. Mamman ja pappan mielestä se oli kauhean hauska vitsi.
Mutta vielä hauskempaa oli kun telkkarista tuli ohjelmaa fasaaneista. Cara istui sohvan käsinojalla ja katsoi samaa kohtaa uudestaan ja uudestaan kun pappa kelasi sitä aina takaisin. Ja joku vielä väittää että koirat eivät näe tai tajua telkkarikuvaa! Tämä oli hyvä filmi, Cara tuijotti telkkaria vielä kauan jälkeen kun odotti fasaani-filmiä takaisin.
Tässä me huilataan sohvalla Caran kanssa sopuisasti yhdessä. "Meidän jengi".
Koljatti tykkää myös välillä löhöillä sohvalla meidän koirien kanssa, tässä se on Caran unikaverina...
...ja tässä minun, kun tungin itseni sinne väliin. Koljatissa on jotain sellaista karismaa, että me ei kehdata sitä pöllytää samalla tavalla kuin Ramboa. Ei Rambokaan meitä oikeasti pelkää, mutta ei tule viereen nukkumaankaan.
Emma pelasti viikonlopulla kuivurista pöhkön hiiren, se jäi jalkoihin pyörimään kuvattavaksi. Onneksi (harmiksi) me koirat ei huomattu sitä kun touhuttiin jossain kauempana.
Minä aloitin uimamaisterin urani aika huimasti, putosin aamulenkillä jäiden läpi muutaman metrin levyiseen maakuoppaan, jossa on kuitenkin parimetriä vettä! En ole vielä koskaan uinut, koska tulin tänne vauvana vasta syyskuun alkupäivillä enkä ole vielä ehtinyt tutustua uimisen saloihin. Räpistelin aika hätääntyneenä aikani ja juuri kun pappa oli tulossa pelastamaan minua, pääsin onneksi omin avuin ylös. Ja sitten mentiin taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunut! Olen aika "kova jätkä", en kyllä pienistä hätkähdä. Taitaa kyllä olla oikea epäonnen lenkkimaasto, vain kymmenen metrin päässä tästä katkaisin syksyllä maitohampaani. Uusi pysyvä hammas tuli onneksi virheettömänä tilalle myöhemmin.
Vähän talvisempia kuvia muutaman viikon takaa, ollaan tapailtu koira-ystäviä. Tässä ollaan lenkillä naapurin Oskun kanssa upeassa kevätauringossa.
Tottia ja Kolttiakin käytiin moikkaamassa. Totti, vanha gentleman, innostui jopa leikkimään meidän kanssa. Nehän on kyllä Caran kanssa vanhoja lapinreissukavereita. Koltti oli remmi-sulkeisissa koska oli karkaillut kotoa.
Uskomatonta, mutta näistä kuvista on vasta kaksi viikkoa aikaa ja silloin oli vielä näin paljon lunta. Nyt se valtava lumimäärä on poissa ja sinivuokot kukkivat!
Kävin "painitreeneissä" uuden kaverin, Lunan, luona. Tässä tehdään tuttavuutta, Luna on vähän nuorempi kuin minä. Luna on pystykorvainen tolleri!
Namia meille kun ollaan näin söpöjä!
Tutustumisen jälkeen päästiin lumihankeen leikkimään.
Sitten tajusin, että tämähän on se sama paikka jossa on niitä kamalan pelottavia alpakoita! Luna uskalsi mennä ihan lähelle niitä mutta minä katselin vieläkin vähän kauempaa. Onneksi ne olivat tälläkertaa sentään ulkona. Naapurin (Oskun) hevosiin olen tehnyt paremmin tuttavuutta, mutta nämä alpakat pelottavat vieläkin minua.
Sitten me painittiin vielä sisälläkin. Koitin olla kiltti ja painin selälläni, kun Luna on vielä niin pieni ja annoin sen "voittaa". Niin Carakin teki minulle kun olin pieni vielä.
Cara sai uuden lelun, pehmofasaanin! Se oli ihan innoissaan. Mamman ja pappan mielestä se oli kauhean hauska vitsi.
Mutta vielä hauskempaa oli kun telkkarista tuli ohjelmaa fasaaneista. Cara istui sohvan käsinojalla ja katsoi samaa kohtaa uudestaan ja uudestaan kun pappa kelasi sitä aina takaisin. Ja joku vielä väittää että koirat eivät näe tai tajua telkkarikuvaa! Tämä oli hyvä filmi, Cara tuijotti telkkaria vielä kauan jälkeen kun odotti fasaani-filmiä takaisin.
Tässä me huilataan sohvalla Caran kanssa sopuisasti yhdessä. "Meidän jengi".
Koljatti tykkää myös välillä löhöillä sohvalla meidän koirien kanssa, tässä se on Caran unikaverina...
...ja tässä minun, kun tungin itseni sinne väliin. Koljatissa on jotain sellaista karismaa, että me ei kehdata sitä pöllytää samalla tavalla kuin Ramboa. Ei Rambokaan meitä oikeasti pelkää, mutta ei tule viereen nukkumaankaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)