Kevättervehdys Caralta

Minä täytin äskettäin viisi vuotta! Onnea minulle!

Kevät on meille koirille vähän hiljaiseloa, metsissä ei oikein voi juoksennella kun maailma on täynnä poikasia ja vasoja. Pappa sitäpaitsi häärää jotain tällaista eikä ehdi touhuamaan minun kanssani.

Onneksi pihalla ja lammessa on paljon tutkittavaa, sammakoita ja muuta mielenkiintoista. Nyt me ei Viksun kanssa saadakaan olla vapaina oikeastaan muualla kuin pihalla. Me sentään ymmärretään että jos pysyy pihalla kiltisti, niin siinä saa olla vapaana. Lenkeillä me ollaan remmissä että luonto saa rauhassa lisääntyä. Uiminenkin on taas mukavaa kun on ihanan lämmintä.

 

Ollaan me sentään yhdessä Pappan kanssa kasvateltu näitä fasaaneja taas. Minä tässä tarkastelen tilannetta, "onko kaikki hyvin siellä...?"

Munia kerättiin hautomakoneeseen reilut 700 kpl ja sen jälkeen isot fasut päästettiin taas luontoon pesää tekemään. Nämä kuvat ovat jo muutaman viikon takaa ja nyt niitä kukkoja näkyy ja kuuluu meidän pihapiirissäkin taas vaikka kaikki linnut vietiin pahvilaatikoissa kauemmaksi meidän kodista. Kanoja ei näy, ne ovat varmaankin hautomassa pesällä. Kai ne vaan osaavat tulla "kotiin" takaisin. Munat ovat kyllä oikein nättejä.

Tässä yksi ylpeä isä vielä tarhassa lapsensa kanssa. Vai lieneekö tämä sitten isä.....

...vai onko tämä se isä...?

...vai ehkä tämä...?

...tai ehkä joku näistä?!

Yksi äitilinnuista ainakin vaan torkkuu orrella eikä paljon munistaan huolehdi.

Nyt vaan odotellaan koska tipuset kuoriutuu, tällä viikolla jo pitäisi jotakin tapahtua! Minä kylläkin odotan enemmän syksyn jahteja!

Viksukin lähettää paljon terveisiä!