Me oltiin Caran, Emman ja mamman kanssa metsässä. Se oli suuri ja hankala, en meinannut ensin päästä mihinkään kun siellä on risuja ja kaikkea. Emma ja mamma onneksi auttoi välillä minua. Cara kyllä juoksi niin hurjaa vauhtia että en pysynyt sen perässä hetkeäkään. Katsoinkin parhaaksi pysytellä tiukasti Emman jalkojen välissä etten vaan eksy. Välillä me pysähdyttiin ja mamma keräsi jotain keltaisia juttuja.
Metsässä varmaan asuu paljon koiria, me ainakin nähtiin niitä siellä tosi paljon. Ne olivat hirveän riehakkaita ja hyppivät ja pomppivat niin kovin että Carakin meinasi hermostua. Onneksi Emma piti minua sylissä kokoajan, ne näyttivät liian raisuilta minulle. Mamma kertoi että ne ovat naapurin viisi huskyn-pentua ja ne olivat myös seikkailemassa metsässä. Ne ovat neljä viikkoa vanhempia kuin minä ja isona niistä tulee vetokoiria. Meistä varmaan tulee vielä kavereita kunhan vähän kasvan. Luulen että meillä on vielä tosi hauskaa yhdessä!
Kun päästiin kotiin taas niin vähän lepäiltiin nurmikolla Caran kanssa.
Sitten Cara teki jotain ihan kummallista! Se meni sinne isoon vesikuppiin ihan kokonaan! Katso vaikka, minä en kyllä uskaltaisi! Isot koirat on kyllä hirmu rohkeita.
Sitten me käytiin vielä tämmöisessä paikassa missä Cara tykkää olla aina välillä. Sillä on siellä ihan oma talokin! Mahdankohan minä joskus saada mennä sinne Caran kanssa?
Meillä oli tosi jännä seikkailuretki! Tässä minä nauran Emman sylissä kun oli niin kivaa!
Kaiken tämän jälkeen olinkin jo ihan väsyksissä ja kun Cara ei huomannut niin kävin koittamassa sen "prinsessasänkyä". Se on tosi hieno!
Mietiskelin siinä että mahtaakohan minustakin tulla isona husky?
Tai sitten nopea kanakoira niinkuin Cara? Mamma kyllä sanoo että minä olen paimenkoira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti