Ihanaa kun on syksy! Me käydään metsässä mamman ja pappan kanssa melkein joka päivä ja saa juosta täysillä, eilenkin oltiin taas. Välillä Emmakin tule mukaan. Se on mukavaa, kesällä en päässyt metsään kun pappa sanoo että siellä on pieniä linnunpoikia ja peuranvasoja ja jäniksenpoikasia. En kyllä ymmärrä koska ei ne minua yhtään haittaisi. Mamma ja pappa keräilevät sieltä keltaisia sieniä, haistelin niitä kun mamma käski ja sanoi minulle että etsi näitä. Ei ne haisseet yhtään kiinnostavalta, mielummin nuuskin lintuja. Pappa oli edellisenä päivänä ollut siellä puimassa yhden pellon ja sanoi nähneensä siellä fasaanin. Koitin vimmatusti löytää sen, mutta en löytänyt. Pappa kyllä kehui että etsin hienosti ja yritinkin kyllä nuuskia tarkkaan koko pellon reunoja myöten. Täällä samassa paikassa törmäsin ihan pienenä peuroihin, ne pomppasivat ihan nenäni edestä pystyyn ja lähtivät karkuun. Mamma kertoi että pelästyin niin kovin että kuljin loppumatkan ihan jaloissa. Höh, olinpas minä arkajalka pienenä, mahtaako olla totta ollenkaan.
Tänäaamuna katselin Emman kainalossa lastenohjelmia, mutta vähän hermostuin kun pappa otti pyssyn mukaan ja lähti, eikä ottanut minua! Sanoi menevänsä ampumaradalle, kunhan nyt vaan ei menisi jahtiin ilman minua. Mamma ja Emma touhuavat taas siitä Viksusta. Entäs metsäretki ja sienet? Entäs MINÄ? Tuntuu siltä että tänään kaikilla on jotain muuta mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti