Cara kertoo: Koiranpennun koulutusta

Näyttää ihan siltä että Viksu aikoo jäädä meille kun se on ollut täällä jo kaksi viikkoa. Pakkohan sitä on sitten alkaa kouluttamaan koirien tavoille. Päätin aloittaa helpoista jutuista eli opetellaan ensiksi koirien leikit. Painiminen on helppoa ja hauskaa, aloitimmekin treenit heti kun Viksu tuli meille. Ei siitä kyllä ensin meinannut mitään tulla kun se oli niin pieni, mutta nyt kahden viikon koulutuksen jälkeen se alkaa jo sujua. Viksu on jo sen verran paljon kasvanut että alkaa pärjäämään minulle ihan kivasti. Nyt se osaa jo haukkua ja rähjätäkin välillä. Yleensä vaan siinä vaiheessa käy niin, että mamma tulee väliin komentelemaan juuri kun pääsemme vauhtiin. Varsinkin yöllä mamma on tosi huonohermoinen näissä leikkihommissa. Välillä leikin että jään alakynteen ja makaan selälläni lattialla muka voitettuna, siitä Viksu innostuu tosi kivasti!



Naruleikki on kyllä kaikkein hauskinta minun mielestäni. Tätä leikkiä kun ihmiset eivät koskaan leiki minun kanssani, sanovat että lintukoiran kanssa ei leikitä venytysleikkejä. Pyytävät vaan hakemaan ja tuomaan sitä narua. Nyt saan Viksun kanssa leikkiä venytysleikkiä sillä ja se vasta on hauskaa! Aloitin koulutuksen tästä, näytin sille että tämä on naru, ota tästä kovin kiinni.



Näinkö??



Eieieii. Hampailla kovin kiinni ja sitten pitää vetää niin kovin kuin jaksaa. Viksu kyllä oppi nopeasti ja minä vedän vaan niin lujaa kuin Viksukin jaksaa. Välillä se pitää jo niin kovin kiinni että lakaisen lattioita Viksun kanssa, se tulee jalat levällään liukuen perässä kun minä vedän. Tämä onkin meidän lempileikkimme!



Sitten me ollaan harjoiteltu häkissä olemista. Mamma toi sisälle häkin ja me saadaan käydä makailemassa siellä aina kun halutaan. Minä tykkäänkin ottaa siellä nokosia. Kerroin Viksulle että tämä häkki on sitä varten että se viedään autoon kun matkustetaan jonnekkin, se kannattaa opetella, koska yleensä autolla mennään jonnekkin hauskaan paikkaan. Emma vähän auttoi minua tässä häkkikoulutuksessa.




Olen myös opettanut koirien herkkuja Viksulle, me ollaan harjoiteltu luun jyrsimistä ja herkkutikkujen mutustelua. Viksu on oppinut nämä herkkuasiat vähän liiankin hyvin, meidän ei varmaan tarvi niitä enää paljon harjoitella. Usein käy niin, että kun me saadaan jotain hyvää, niin Viksu tulee ja vie minunkin herkut suusta, enkä minä raaski sille mitään sanoa siitä. Annan sen sitten syödä kun on vielä noin pienikin. Mamma usein tulee sitten kyllä väliin ja puolustaa minua ja antaa minun herkkuni takaisin. On se Viksu vaan aika kiva, mammakin sanoo että tykkään siitä välillä vähän liikaa. Sen kanssa on niin kiva leikkiä, mutta en aina jaksa muistaa että se väsyy tosi nopeasti enkä minä malttaisi lopettaa. Ja niistä herkuistakin ja ruokakupista pitäisi kuulemma pitää puolensa, en minä ole niin turhan tarkka.



Onneksi tämä pennunkoulutus ei ole ihan kokonaan jäänyt minun harteilleni, mamma ja pappakin koittaa sille jotain opettaa. Pappan kanssa opetettiin sille paukuttelua samalla kun me harjoiteltiin noutamista pihalla. Pappa heittää minulle damia ja ampuu starttipistoolilla ja minä noudan kun käsketään. Mamma oli Viksun kanssa leikkimässä syrjemmällä, ja mamma sanoi että Viksu ei välitä ampumisesta mitään. Hyvä juttu, kun me pappan kanssa kuitenkin metsästetään ja siihen kuuluu myös ampumista.

Sitten mamma on opettanut sille että kun huudetaan "tänne", niin silloin pitää kovaa vauhtia mennä mamman luo. Minä olen neuvonut että kannattaa kyllä nopeasti mennä, usein mammalla on silloin nameja tarjolla! Viksukin on kyllä jo hoksannut sen ja juoksee kovaa vauhtia mamman luo. Pappa kutsuu minua yleensä pillillä, sitä Viksu ei vielä osaa. Istumaankin se koittaa jo opetella mamman kanssa, osaahan se senkin jo, jos vaan malttaa.



Me ollaan pappan kanssa treenattu lintuhommia nyt paljon. Ensin treenailtiin fasaaneilla mutta ne on minulle vähän liian helppoja välillä, kun tiedän missä ne lymyilevät. Nyt me ollaankin haettu metsälintuja ja olenkin löytänyt lehtokurppia ja kaksi kertaa löysin ukko-metson! Siitä pappa oli ylpeä, täälläpäin kun ei paljon ukko-metsoja ole. Niitä me ei olla ammuttu, kunhan treenataan vaan.

Yhtenäpäivänä pappa ampui minulle fasaanin kun seisoin sitä hienosti. Se putosi joen toiselle puolelle ja kun pappa käski minun hakea, niin menin sen luo mutta en kyllä viitsinyt suuhun ottaa. Pappa otti housut pois ja kahlasi joen yli itse ja näytti vähän närkästyneeltä. Oikeasti minua kyllä nauratti mutta en uskaltanut ääneen nauraa! Minä kun en oikein välitä noista nouto-hommista, linnun etsiminen ja seisominen on minulle helppoa. Pappa onkin jostain kanakoirakokeista puhunut ja sanoo että pitäisi viitsiä myös noutaa.



Tässä me ollaan taas metsässä yhtenä päivänä. Mamma ja Viksu kävelivät meitä vastaan kun tultiin kotiin päin. Lintuhommiin en kyllä Viksua kouluta, ei se ymmärrä näistä kanakoiran hommista yhtään mitään!