Viksu kertoo kotoilusta ja muusta

Minä olen ollut vähän ikävissäni kun Cara ja Pappa ovat poissa. Käyn aina välillä katsomassa Mammaa silmiin ja vingun vähän kysyvästi. On minulla ollut hauskaakin, ollaan lenkkeilty meidän jokapäivä-lenkkikaverin Enzon kanssa kuten yleensäkin ja eräänä päivänä Toffe kävi metsälenkkiseurana pitkästä aikaa. Tässä on kuvia meistä metsälenkin jälkeen kun olimme tarhassa sen aikaa kun minun Mamma ja Toffen Mamma joivat kahvia.

Me ollaan Emman kanssa taas harjoiteltu koko syksy ahkerasti agilitya. Se on edelleen yhtä hauskaa kuin ennenkin. Nyt meidän ohjaaja koittaa kovin patistella meitä kilpailuihin kokeilemaan. Alunperinhän tämän oli tarkoitus olla vaan hauskanpitoa ja yhdessä tekemistä. Emmahan on pienestä pitäen kasvanut koirien parissa mutta ei varsinaisesti itse ole aikaisemmin tosissaan touhunnut koirien kanssa mitään. Eli oikeasti tämä agility on myös Emman kouluttamista, että oppii ymmärtämään meidän koirien sielunelämää enemmän. Nyt on Emmalla jo ikää sen verran että osaa toimia koiran kanssa. Emma onkin tämän lajin opettanut minulle ihan nolla-pisteestä alkaen itse. Ja Emmakin alkaa lämmetä ajatukselle möllikisoista...saapa nähdä mennäänkö me vielä joskus kisaamaan.

Tässä pieni, pimeä videonpätkä agitreeneistä. Kuvan laatu ei päätä huimaa! Ja joku malttamaton haukkuu hurjasti taustalla.

 

Tänään oli vähän tylsä päivä....aamulla oli ensin ihan kivaa kylläkin kun lenkkeiltiin taas Enzon kanssa metsässä. Mutta sitten me mentiin Mamman kanssa autolla eläinlääkäriin ja minut nukutettiin. Minulta otettiin kuvat lonkista ja kyynäristä. Minä olen jo 3-vuotias ja se oli vielä tekemättä, mutta nyt Mamma halusi että kuvataan ne kun olen alkanut harrastaa tätä agilitya. Jos nivelissä on vikaa niin ei ehkä ole järkevää harrastella hyppelyitä. Tässä olen juuri saanut nukutuspiikin ja alkaa väkisin taju lähteä.

Lääkärin arvion mukaan kyynärät on hyvät. Toinen lonkka on selvästi erilainen kuin toinen eli siinä on jotain häikkää. Ei kuulemma mitään kovin hälyyttävää kuitenkaan, katsotaan sitten mitä kennelliitto sanoo kun arviot joskus tulevat. Lääkäri väänteli minun lonkkiani kun nukuin ja sanoi ettei niissä ainakaan tunnu mitään löysyyttä tai naksumista. Eli agilitya saa harrastaa jos vaan itse olen sitä mieltä. Jos joskus hyppelyt lakkaavat maistumasta minulle niin sitten pitää miettiä uudelleen asiaa. Ihan hyvä, näillä mennään ja jäädään odottelemaan virallisia lausuntoja. Caralla lonkat ovat B/A.

Olen ollut aika tokkurainen koko illan, takajalat eivät oikein tottele ja silmissä on tuijottava katse. Ja vähän paha olo. Huomenaamuksi minun pitäisi olla taas entinen oma, iloinen itseni.

Caraltakin on tullut jotain kuulumisia. Viimeisten tietojen mukaan tassu on kestänyt ihan hyvin. Lintuja ei kovin paljon ole, mutta jotain saalista on tullut kuitenkin. Välillä on lintutilanteet mennyt sähläämisen puolelle, joko Caran ansiosta tai sitten isännän. Mutta Cara kertoo itse sitten kun viikonlopulla palaa kotiin. Heippa!