lauantai 3. marraskuuta 2012

Viksun puuhavinkit!


Minulla on tällainen hauska peli, siellä on nameja sisällä! Tämä on vähän niinkuin minun koska Cara ei ole osoittanut mitään kiinnostusta moista vekotinta kohtaan. Sille varmaan taas pitäisi laittaa fasaani tuonne koloon...minulle kyllä namit kelpaa!


Tätä on aika hankala pelata. Sitä pitää kuonolla tökkiä...


...ja tassuilla koittaa kaivaa että saisi ne namit ulos sieltä.


Ei se niin helppoa ole! Välillä en millään onnistu saamaan niitä nameja sieltä ulos ja silloin pitää kaivaa ihan vimmatusti kahdella tassulla...


...ja silloin voi käydä niin hyvä tuuri että ne namit putoavat sieltä suoraan suuhun.


"No mihin se namikone nyt katosi, miten tässä nyt näin kävi??"


 Emmalla ja mammalla oli ihan omat pelailut meneillään.


 Mutta siihen peliin ei taaskaan oteta meitä mukaan. HÖH!


Emma innostui kaverinsa kanssa leipomaan viime viikonlopulla. "Ultrakevyitä laihdutusleivonnaisia!" sanoo mamma. Olivat kuulemma oikein hyviä ja super-suklaisia, mutta taaskaan me ei saatu niitä.


Minä olin kokoajan tarkkana paikalla kuitenkin ja kannatti olla. Minä pääsin tiskaamaan pursotinta, NAM!


Sitten tulee taas Emman taidekuvia, muffinssitaidetta! Viime viikonlopulla oli hieno, aurinkoinen lumikeli ja leipomisen jälkeen tytöt lähtivät metsään varustettuina muffinsseilla ja kameralla! Tässä ensin muffinssi-pariskunta lammen jäällä. Jää on kyllä hieno tausta, täytyy myöntää.


Seuraavaksi muffinssi-pariskunta joutui lumihankeen...


...kunnes varmaankin päätyivät parempiin suihin. Kaikenlaisia otoksia metsästä tuli vaikka kuinka paljon mutta tässä oudoimmat ideat. Harmi ettei me koirat oltu mukana koska olimme juuri samaan aikaan mamman kanssa lenkillä kun tytöt keksivät lähteä metsään.


Eräänä iltana harrastettiin tällaista (joskin taas ilman meitä!) Pappa sai eräältä tuttavalta epäkuntoisen ilmakiväärin. Se vietiin asesepälle ja saatiin aika helpolla kuntoon. Ase on aika vanha mutta joskus kilpa-aseeksi tehty eli ei ihan huonoimmasta päästä. Meillä on pitkä autotalli ja siellä pystyy ampumaan 10 metrin matkalta tauluun. Emmahan innostui tästä ihan kamalasti!


Pienen säätämisen jälkeen alkoi homma pelittää eikä ihan huonosti mennytkään. Alarivissä on Emman laukaukset, ylä-vasemmalla mamman osuma ja ylä-oikealla pappan osuma.


Emma ja pappa innostuivat kisaamaan enemmänkin. Vasemmalla puolella on Emman laukaukset, kaksi laukausta molemmissa tauluissa. Oikean puolen tauluissa on molemmissa kaksi laukausta pappan ampumana. Aikalailla samoihin reikiin meni!
Seuraavaksi varmaan aletaan treenaamaan ilman tukea, nyt vielä vähän niinkuin kohdisteltiin asetta.



Me saatiin yhtenä päivänä uusi lelu, mamma osti sen agrimarketin poistokopasta ihan muuten vaan. Minä hullaannuin tästä lelusta ihan täysin, Cara-parka ei uskaltanut koskea siihen ollenkaan! Se on ollut meillä nyt jo monta päivää ja kanniskelen sitä kokoajan. Yleensä Cara on se joka riehuu lelujen kanssa, minua ne eivät ole paljonkaan kiinnostaneet. Mutta tämä on kyllä ihan omaa luokkaansa!


Sitten kumma sattuma tältä päivältä. Tässä ihan lähellä meitä oli keskellä päivää peura tiellä ja kun tultiin auton kanssa kohdalle pysähdyttiin katsomaan sitä kun se jäi ihan pellon reunaan. Se olikin kumman näköinen peura, pienempi kuin valkohäntäpeura mutta isompi kuin kauris. Sillä oli harmahtava turkki jossa valkoisia pilkkuja, mustat "porkkana"-sarvet ja musta häntä ja tummat ringit peräpeilissä. Yritettiin kännykällä kuvata sitä mutta oli paha vastavalo eikä ne oikein onnistuneet. Se oli ihan kesy jä päästi mamman aika lähelle eikä mennyt mihinkään. Sitten kovaa vauhtia kameraa hakemaan kotoa ja otus oli paikalla edelleen, joskin metsässä nyt. Tuommoinen huono kuva siitä saatiin ja netistä kun katsottiin niin se on kuusipeura. Niitä ei Suomessa kovinkaan monessa paikassa ole, mistäköhän oli tänne eksynyt. Pappa on ikänsä ollut hirvi- ja peurajahdissa eikä koskaan ole ennen nähnyt tuollaista. Jospa se tulisi ruokintapaikalle ja riistakameraan esittelemään itseään, se kun oli vain kilometrin päässä ruokintapaikasta!


Rambo on ihan tosissaan tykästynyt tähän liian pieneen koriin. Siinä nukutaan nykyään joka päivä vaikka ahdasta onkin.

3 kommenttia:

  1. Ihanaa muffinsitaidetta!

    Urpollekin pitää hankkia älylelu, niin lepäily olisi kivempaa. Nyt pitäisi nimittäin ottaa vähän rennommin ja lenkkeillä vähemmän, jotta Urpo saisi kerättyä kiloja metsästyksen jäljiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muffinssit oli kyllä ihania muutenkin kuin taiteena...
      Ton lelun kanssa on kyllä välillä äly aika kaukana kun hermot menee kun namit ei tule ulos! Seinät vaan paukkuu kun sitä kaivetaan!

      Poista
    2. P.s. Toikin lelu on agrimarketista heräteostoksena hankittu :)

      Poista