Hepulointia ja valokuvaamisen vaikeutta

Oltiin taas eilen aksaradalla. Viksu kävi ihan ylikierroksilla! Kun tultiin hallin pihalle se suorastaan hyppi tasajalkaa innosta ja päästi pitkän onnen-ulinan (yleensä se on täysin mykkä kentälläkin mikä on aika mukava piirre). Emma hypytti sitä ja treenasi keppejä vähän jo pihalla kun se oli ihan harvinaisen vauhdikkaalla tuulella.

"Tuolla ne vaan on rataan tutustumassa, tylsäätylsää!"

Kun vihdoin tuli oma vuoro, Viksu ei millään malttanut odottaa lähtökäskyä vaikka oli komennettu istumaan. Se hiipi hiljaa ja huomaamatta valmiiksi ihan esteen taakse. Täällä ei olla oltu niin pilkuntarkkoja tällaisesta kun on kuitenkin hyvä asia että olisi intoa ja vauhtia.

Ja vihdoin sai luvan mennä!

Olen ottanut satoja kuvia agilitysta, ei ole helppoa! Matka on pitkä kun en viitsi mennä radalle häiritsemään, ja vauhtia ja pimeää on. (Samaa asiaa olen kyllä valittanut ennenkin...) Pitää vaan tyytyä näihin huonoihin kuviin.

Keinusta Viksu veti ekalla kerralla ihan sata lasissa läpi ja monen metrin ilmalento keinun päästä suoraan kohti taivasta. Näyttää aika hurjalta mutta onneksi se ei siitä tunnu pahemmin säikähtävän eikä ole loukannut itseään. Koiran näkövinkkelistä keinu näyttää puomilta. Välillä se kai luuleekin sitä puomiksi ja juoksee ihan täysillä läpi koko keinun, vaikka Emma yleensä aina käy näyttämässä sille keinun sijainnin ennen treenin alkua ettei tulisi ilmalentoja. Tässä se menee jo ylivarovasti edellisen ilmalennon jälkeen.

Hommattiin Emmalle treeniliivi tässä hiljattain. Se on kyllä kätevä, taskuihin mahtuu taakse lelut ja remmi, ja etutaskuihin namit, eikä ole ainaista ongelmaa että mitä laittaisi päälle kun pitää kuitenkin olla ne taskut. Varsinkin lämpimään aikaan kun t-paidassa ei ole taskuja. Taskut on niin syviä että namit eivät juostessa leviä pitkin kenttää muiden harmiksi. Ja se on niin reilun kokoinen että Emmalle mahtuu sinne toppatakki alle ja kesäaikaan ohuilla vaatteilla se menee nippanappa mullekin (ellen kovin paljon enää liho...). Kesäaikaan Emma saa taas naruilla kiristettyä sitä pienemmäksi. Ihan loistava!

Se on kyllä vähän likainen jo mutta pitäiskö silti vähän mainostaakin...se on Helsittaresta, Piikkiöstä. Ihan loistava paikka, sieltä löytyy vaatteet koiralle ja omistajalle joka lähtöön. Ja jos ei löydy, niin se tekee. Kirjailuja saa ihan mitä haluaa, mekin otettiin vähän tassun kuvia rinnukseen ja tilattiin sinne aussien kuva selkään mutta se saadaan vasta myöhemmin kun ei ollut kuin merle-värisiä saatavana heti (se on irtokuva, jonka saa pois jos joskus rotu vaihtuu). Myös materiaalivaihtoehtoja on ohuesta kesäliivistä paksuun talvimalliin. Tossa seuraavassa kuvassa näkyykin kun leikkipatukka pönköttää tuolla takataskussa.

Rata suoritettu ja namia tulossa suuhun! Jeee!

Cara katseli pappan kanssa silläaikaa kotona telkkaria kun Viksu riehui aksaradalla. Taitaa haaveilla pojista. Enskan mittarin mukaan pahimmat haaveilu-päivät taitaa onneksi olla pian ohi.

Joulupukin porotkin taitaa olla jo liikkeellä. Lahjat vaan puuttuu vielä.