Viksu kertoo: APUA, alpakoita!

Me oltiin kyläilemässä ja minäkin pääsin mukaan. Siellä talossa on kuulemma sellaista tautia liikkeellä kuin koirakuumetta! Mamma sanoi että se ei tartu minuun, vaan minut otettiin mukaan tartuttamaan sitä lisää! Olen kuulemma niin kiva että minusta tarttuu koirakuumetta ihmisiin. En kyllä taaskaan tajua, juurihan minua on rokotettu kaikenlaisten tautien estämiseksi.



Kylässä oli ensin kivaa, kaikkin rapsuttelivat minua. Mutta siellä asuu kummia otuksia, alpakoita, ja mamma vei minut katsomaan niitä. Se ei ollut enää yhtään kivaa! Minua pelotti ja laitoin jarrut kiinni jo heti ovella kun haistoin niiden hajun.



Ne kurkkivat aitauksen raoista minua uteliaana, se oli ihan kamalaa! En kyllä varmasti tule yhtään lähemmäksi!



Sitten mamma otti minut syliin ja vei minut ihan lähelle niitä. Hui kamalaa, olin ihan tiukasti mamman olkapäätä vasten ja päätin etten katso sinne päinkään!



"En katso, en katso, enkatsoenkatsoenkatso....."



Oikeasti minua jännitti niin kovin että pissasin mamman syliin. Mamma onneksi lupasi ettei se kerro kenellekkään ettei minua nolottaisi. Kyllä minä niitä sitten lopulta uskaltauduin vähän vilkaisemaan kun oltiin siinä hetken aikaa, yleensä olen ollut tosi rohkea joka paikassa, mutta tämä on jo liikaa minulle! Mutta kaikkein nolointa oli se että mamma nauroi minulle...en minä halua ruveta paimenkoiraksi, minäkin haluan kanakoiraksi! Linnut on paljon pienempiä ja vähemmän pelottavia! Eikö voitaisi jo mennä ulos täältä!