Se puu oli mamman ja Emman mielestä aika hankalassa paikassa...höh, kyllä ihmiset ovat sitten kömpelöitä, tuoltahan tulee ylös ihan helposti pienellä pomppauksella.
Kaiken huippu oli että ne toivat sen puun sisälle ja ripustelivat siihenkin valoja ja kaikenlaista tavaraa. Se on kuulemma pikkujoulukuusi. Mitäköhän sitten oikeana jouluna tapahtuu, silloin tuodaan varmaan sisälle koko metsä ja fasaanit myös. No se olisikin kyllä oikeastaan aika hauskaa! Viksu oli taas tietysti ihan tohkeissaan jo tästä pienestäkin kuusesta, niinkuin Emmakin.
Emma tutki meidän kanssa vesilammikoita. Koko metsä on ihan märkää täynnä, mamma jo odottaa kovin lunta ja pakkasta. Niin minäkin, ei tarvitsisi mennä joka reissun jälkeen tassuja pesemään.
Ja sitten meni kivi kenkään, voi KÄÄK!
Viikonloppuna minut sitten vietiin myös näyttelyyn. Se oli suurensuuri messukeskus ja siellä oli kauhean paljon koiria ja ihmisten jalkoja. Paljon muuta en nähnyt kun olen niin matalalla! Onneksi pappa otti minut välillä syliin niin näin paremmin millaisessa paikassa me oikein ollaan.
"Hei, täällä häkissähän on joku tuttukin! Lähdettäiskö jahtiin, täällä ei ole kovin hauskaa, vai mitä?"
Näyttelyreissu ei mennyt ihan putkeen. Tuomari mittasi minut kun olen niin pieni. Hän mittasi ja mittasi mutta oli sitä mieltä että olen sentin liian matala. Ihan kummaa touhua, tässä tutkitaan minun tassujani. Ne kyllä kulkee oikein hyvin, voin kertoa sen itsekkin!
Pappa onneksi sanoi että ei se haittaa jos olen liian pieni. Silti olen maailman paras metsästyskaveri ja sellaiseksi minut on hankittukin. Olen ihan samaa mieltä, ei tämä näyttelytouhu ole ole ollenkaan yhtä hauskaa kuin kunnon jahti! Kauniita tummia silmiäni kyllä kehuttiin, mahtaisinko näyttää!
Yksi kuva vielä meidän aamurituaaleista, kun pappa tekee voileipää aamulla me kaikki eläimet ollaan paikalla! Pappa usein heltyy antamaan jonkun juustonpalan meille, silloin kannattaa olla paikalla. Myös kissat ja näköjään pantterikin tietää sen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti