Hauskaa Joulua ja Onnea vuodelle 2013!

Hajujen maailmaa

Tänään sain niin paljon toimeksi että pitkästä aikaa otin pokkarin taskuun kun lähdettiin lenkille. Päästiin pihalle asti ja otin muutaman kuvan ja se siitä sitten...piippiip, akku tyhjä.

Pihalla oli tapahtunut jotain huiman kiinnostavaa! Cara olisi syönyt koko pihan lumet kun haisi niin hyvälle! Selvästi peuran karvoja ja veritippoja.

Ja tällaista siellä oli tapahtunut juurin ennen. Pappa oli kavereidensa kanssa peurajahdissa. Mäyrispojat Topi ja Karo ajoivat syvässä hangessa peuranvasaa joka jäikin saaliiksi. Täällä on nyt niin ÄLYTTÖMÄSTI lunta että mäyriksetkin juoksee enimmäkseen hangen sisällä. Mäyrispojat olivat aivan innoissaan kun pääsivät tässä pihalla saalista ihailemaan. Meidän koirille ei peuraa näytetty koska ei ole yhtään väliksi innostaa niitä peurojen hajuille.

Cara on päässyt taas pitkästä aikaa pappan kanssa leikittelemään fasaaneilla. Minäkin olin siellä kerran mukana kameran kanssa ja piti filmata hieno seisontavideo...ja pöh! Kaikki tapahtumat oli jossain puskien takana eikä filmille osunut mitään kivaa. Seuraavana päivänä fasu oli tullut takaisin tarhan nurkille, Cara nappasi sen pöhkön linnun aamupissalenkillä kiinni ja toi nätisti pappan käteen. Ihan onnistuneitakin treenjä on kyllä ollut.

Viikko takaperin Enska oli meillä hoidossa. Meillä on Enskan kanssa pieni henkien taistelu eräästä nojatuolista. Tästä nojatuolista on jostain syystä tullut kaikkien kylässä käyvien urosten kirjeenvaihtopaikka, meillä kun on näitä nartunhajuja. Enska ei tosin ole alunperin aloittanut tätä kirjeenvaihtoa. Yleensä kun Enska tai joku muu uros vierailee meillä niin SE ovi jonka takana on SE nojatuoli, on suljettuna. Tällä konstilla onkin kulunut ainakin vuosi ettei kukaan ole päässyt merkkaamaan siihen. Tällä kertaa suihkuttelin siihen vielä pesuaineenhajuja ettei yli vuoden vanhat "kirjeet" haisisi sieltä läpi ja päätin vielä tarkkaan seurata tapahtumia että saisin Enskan itseteosta kiinni. Enska oli meillä useamman päivän eli joku kuitenkin olisi unohtanut sulkea jossainvaiheessa SEN oven. Seurailinkin tapahtumia kun Enska nuuski nurkkia, mitään ei tapahtunut. Ote herpaantuu aika äkkiä kun yrittää olla viisi tai kymmenen minuuttia tarkkana kun koira touhuaa omiaan. Niin siinä sitten kävi että 10 minuutin sisällä tuolinjalan viereen ilmestyi lammikko enkä huomannut mitään. Erävoitto Enskalle 1-0! Onneksi tähtäys oli ollut vähän pielessä eikä se osunut tuoliin vaan lattialle viereen!  Päätettiin sitten viedä koko hemmetin tuoli pois Enskan vierailun ajaksi. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia, kaikki muut huonekalut ja ovenpielet sai olla ihan rauhassa. SE tuoli on kai sitten vaan niin hyvä kirjelaatikko.

Rambosta Enska on aina kovin kiinnostunut. Tälläkin kertaa se meni koko suurella terrierin egolla täyttä vauhtia tervehtimään (tai yrittämään ajaa sen liikkeelle?). Kunnes muisti että tämä ei ole järkevää. Rambo oli ikkunalaudalla ja Enskan vauhti jähmettyi tuohon. Kissa ei hievahtanutkaan, yksi paha mulkaisu riitti.

Sen jälkeen Enska istui pitkän aikaa sohvalla eikä uskaltanut katsoa enää päinkään. Yritti vaan vilkuilla muinamiehinä Ramboa alta kulmien. Koiriin tottuneet kissat osaavat kyllä tehokkaasti kouluttaa koiria pelkällä katseella!

Tämä meidän koirakolmikko näkee toisensa lähes joka päivä ja niiden kesken meno on aika välinpitämätöntä yleensä. Lenkeillä jokainen nuuskii omaa ruohotupsuaan eikä mitään leikkejä yleensä synny. Joskus Enska innostuu korkeintaan ajamaan Viksua takaa. (Oikeasti se menee yleensä niin että Cara etsii vimmatusti lintuja, Viksu paimentaa sitä ja Enska yrittää pinkoa perässä!)

Tällä kertaa Enska innostui yllyttämään Viksua leikkiin. Ja Viksu jopa suostui hetken painimaan!

Kunnes Enska alkoi komentelemaan. Ei se Viksu vissiin leikkinyt tarpeeksi hyvin ja tosissaan.

Enska on kyllä helppo ja rauhallinen hoidokki. Kun tähän tuoliongelmaankin löytyi ratkaisu onneksi noin helpolla :)

Caran tilannekatsaus

 "En kyllä ulos uskaltaudu näin kylmällä, tässä patterin päällä on oikein hyvä!" T: Rambo

Emma on nykyään iltaisin ihan suosionsa huipulla, Viksu ja Rambo yrittävät vallata minun lempipaikkaani! Rambokin oli tuolla meidän joukossa mutta se luopui jo leikistä ja meni harmistuneen näköisenä ikkunalaudalle.

Meidän tipusilla on ollut jännät paikat eräänä yönä. Tarhan reunalaudan päällä on tepastellut joku iso, tassuilla varustettu eläin. Jäljet on Viksun tassujen kokoisia eli se ei voi olla mikään muu kuin ilves.

Se on kävellyt reunaa pitkin lähes ympäri, tossa lumessa näkyy jäljet koko matkan. Etupuolellakin se on muutaman kerran hypännyt reunalle katsomaan josko tarhaan pääsisi jostakin. Reunahan on lähes puolitoistametriä  korkea, ei sinne pääse mikään muu niin iso eläin.

Olispa ollut kiva nähdä tämä kaveri! Fasaanipaistia teki varmaan kovin mieli!

Hirvestyskaudessa on hyvätkin puolensa! Minä olen ihan hulluna näihin luihin. Haluan aina viedä ne koppiin ja jyrsiä siellä kaikessa rauhassa. Isojen luiden kanssa tarvitsen välillä vähän apua kun en saa niitä millään sopimaan kopin ovesta sisään. Tämä kopintäyte on Ruti-Rexiä, ihan loistavaa kopinpehmikettä!

Sitä voi möyriä mieleisekseen eikä se ala haisemaan koiralle. Ja kun se menee huonoksi, niin roskiin ja uutta tilalle. Pysyy kyllä hyvänä aika kauan, meillä se vaihdetaan ehkä pari kertaa vuodessa kun me ollaan kuitenkin aika vähän tarhassa.

Kauan ei täällä silti tarkene vaikka on takkikin päällä, nyt on ollut niin kylmää että näin pienet koirat jäätyy! Onneksi vähän ilmat lauhtui jo.

Viksua ei helpolla palella, sen mielestä on varmaan sopivat kelit nyt. Sekin tykkää luista mutta ei ole niin innokas luiden jyrsijä kuin minä. Tiistaina se oli agilityssa ja siellä ei ollut koko hallissa ketään muuta! Se halli on lämmittämätön eikä kukaan muu ollut rohjennut tulla paikalle kun silloin oli vielä tosi kylmää. Ne saivat Emman kanssa oikein teho-opetusta ja ope olikin tehnyt aika haastavia ratoja.

Nyt on kyllä kivaa kun on taas lunta, ei tarvi edes tassuja pestä jatkuvasti.

"Mä ainakin inhoan sitä tassujen pesemistä!! Tää lumi on tosi jees!"

Hyvää itsenäisyyspäivää ja mukavaa joulunodotusta!

Mummokoira vai prinsessa?

"Mäkin katsoin tänään "Tanssii tähtien kanssa" -finaalia :)". Mukavaa oli.

Joulupukinpaja

Perjantaisena lumimyrskyiltana innostuttiin Emman kanssa askartelemaan pussukoita myyjäisiä varten. Mamma leikkasi ja Emma ompeli ja sarjatyönä niitä syntyikin aika kivasti alkuhankaluuksien jälkeen.

Aika kivoja tuli!

Viksu kertoo kun on niin pimeetä.

Meillä on täällä niin pimeetä marraskuussa että välillä meinaa masentaa. Lähin katuvalo on viiden kilometrin päässä. Jipii. Mamma ei ole otsalamppuihmisiä eli kolmen aikaan viimeistään on lähdettävä viimeiselle kunnon lenkille jos meinaa jotain nähdä. Onneksi on mahdollisuus päivänvalossa ulkoilla. Eikä onneksi asuta kaamosalueella.

Tänään oltiin maanäytteitä ottamassa mamman ja pappan kanssa (viimetingassa ennen ennustetun talven tuloa!) eli kierreltiin peltolohkoja ristiinrastiin läpi. Minä katselin tarkasti vieressä miten se näytteenotto tapahtuu. Cara taas viiletti tuulispäänä läpi joka peltolohkon täyttä laukkaa lintuja etsien. Ei löytynyt. Aika hauskaa, niin erilaisia me ollaan.

Agilityhallissa on sentään valot joten kuvia sieltä sitten.

"Joko mennään, miks sä oot siellä väärällä puolella? Mäkin haluun sinne!"

Agilitykavereiden väriskaala. Meitä varten pitää aina kaikki esteet nostaa...

 Menoksi!

Caralla on taas lempipaikka hallussa Emman sylissä sohvalla. Pappa on ollut nyt hirvimetsällä ja Cara on joutunut tyytymään pelkkään lenkkeilyyn. Pappa ei ole fasujen kanssa ehtinyt touhuamaan. Kanahaukka kävi kyläilemässä ja pisteli parempiin suihin muutama viikko takaperin Elsalle otetut linnut, jotka olivat tulleet tarhan nurkille takaisin.

Mulla alkaa kielivamma parantua. Enää sitä ei tarvi kokoajan lipoa niinkuin parina eka päivänä. Hirvenjäljet kyllä kiinnostaa ihan niinkuin ennenkin. Pari kertaa olen jo hajuja lenkillä löytänyt, silloin kasvan parikymmentäsenttiä isommaksi ja nostan korvat pystyyn ja vauhti päälle. Nyt on kyllä tullut tiukat komennot ja pillillä kutsu takaisin ja olen sitten jättänyt sen leikin sikseen.

Tassua en osaa antaa, se on ihan tietoisesti jätetty opettamatta. Mutta "gimme five" sujuu.

Pieni agilitypätkä taas videona. Mamma viihdyttää itseään kameran kanssa silläaikaa kun me Emman kanssa treenataan. Laitetaan sekin nyt näytille. Tässä menee aika monta puolenvaihtoa suht mallikkaasti. Ei törmäämisiä tai kaatumisia! Ja ne kaikki kolme eriväristä haukkuu taustalla :)

Helpotuksen huokaus!

Aika hurja tapaus kävi tänään. Viksu löysi aamulenkillä lähimetsästä hirven ja meni haukkumaan sitä. Se on tehnyt niin sillointällöin jos jäljille osutaan ja tulee yleensä aika nopeasti takaisin hetken haukuttuaan. Ei olla sitä siihen yllytetty mutta ei myöskään kielletty, koska Pappa on joskus jopa harkinnut ottavansa Viksun kokeeksi hirvijahtiin mukaan koska se on niin innostunut hirvistä ja haukkuu hyvin.

Tällä kertaa kävikin sitten niin että Viksu sai ilmeisesti sorkasta suoraan päin naamaa. Haukku loppui lyhyeen ja oli aika hurjan näköistä kun koira tuli yltäpäältä veressä takaisin! Koko pää oli ihan veressä ja rinnukset myös eikä siinä vaiheessa tiedetty vielä mitä sille on käynyt. Onneksi oltiin ihan kotinurkilla ja päästiin nopeasti putsaamaan koiraa ja katsomaan mitä on tapahtunut. Suusta tuli ihan pulppuamalla verta ja olin ihan varma että kaikki hampaat on irti ja leuat murtuneet ja ties mitä! Siitä olisi saanut aika järisyttäviä blogikuvia, mutta ei ihan käynyt kamera mielessä siinä kohtaa.

Viksu oli pesuhuoneessa ja koko lattia tuntui lainehtivan verta. Ulkoisia vammoja ei näkynyt mutta suusta tuli edelleen verta hurjasti. Hampaat näyttivät olevan tukevasti paikoillaan eikä se leukojaankaan aristanut. Lopulta kun se sai läähättämisen loppumaan, verenvuotokin loppui ja päästiin tutkimaan tarkemmin mikä on vikana.

Loppujenlopuksi siinä ei ollut muita vammoja kun kielessä reikä keskellä. Sillä on ilmeisesti mennyt oma kulmahammas kielestä läpi. Kielestähän tulee hurjasti verta ja siihen sekottui vielä paljon kuolaa kun se läähätti rajusti juoksemisen jälkeen ja tuntui että se vuotaa kuiviin. Ja märkä koira ja lattia vielä värjääntyi tehokkaasti sen kuolatessa.

Eli hurjasta episodista jäi loppujenlopuksi vain näin pieni vamma. ONNEKSI! Reikä on kokonaan kielestä läpi, alapuolella on oikeastaan isompi reikä. Leukojaan se antaa kosketella ihan normaalisti, hampaat on tallella eikä mitään turvotusta ole missään. Muutenkin mieleltään se oli ihan tavallinen Viksu heti kun verenvuoto lakkasi, vaikka oli saanut iskun päähän. Ja ruoka maistuu. Soitin eläinlääkärillekin mutta mitään ei tarvi tehdä koska muita vammoja ei näytä eikä tunnu olevan. Jos kieli olisi ollut halki tai repaleinen niin olisi tikattu.

Loppujenlopuksi tämä oli varmaan hyvä opetus koska näin vähällä päästiin. Toivon mukaan ei enää mene turhan lähelle haukkumaan, eikä yhtään haittaisi vaikka jättäisi hirvet kokonaan rauhaan. Mielenkiintoista nähdä mikä on reaktio seuraavan kerran hirvenhajuilla. Juuri sunnuntaina vielä sattumalta oli juttua näistä hirven ja koiran kohtaamisista kun Elsan porukat oli käymässä!

Taistelun toinen osapuoli oli reilua puoltatuntia aikaisemmin aamuhämärissä käynyt kuvauttamassa itsensä riistakamerassa. Eli tässä hän on. Aika tuoreet jäljet sattuivat kohdalle tänäaamuna. Ehkä toikin otus on saanut tarpeekseen räkyttävistä koirista tässä syksyn hirvijahdin aikana ja päätti antaa vähän takaisin.

"Oon kyllä ihan surullinen kun en tänään päässytkään agilityyn :( Kipeällä kielellä ei muka kannata mennä sinne läähättämään."
* huokaus*