Hajujen maailmaa

Tänään sain niin paljon toimeksi että pitkästä aikaa otin pokkarin taskuun kun lähdettiin lenkille. Päästiin pihalle asti ja otin muutaman kuvan ja se siitä sitten...piippiip, akku tyhjä.

Pihalla oli tapahtunut jotain huiman kiinnostavaa! Cara olisi syönyt koko pihan lumet kun haisi niin hyvälle! Selvästi peuran karvoja ja veritippoja.

Ja tällaista siellä oli tapahtunut juurin ennen. Pappa oli kavereidensa kanssa peurajahdissa. Mäyrispojat Topi ja Karo ajoivat syvässä hangessa peuranvasaa joka jäikin saaliiksi. Täällä on nyt niin ÄLYTTÖMÄSTI lunta että mäyriksetkin juoksee enimmäkseen hangen sisällä. Mäyrispojat olivat aivan innoissaan kun pääsivät tässä pihalla saalista ihailemaan. Meidän koirille ei peuraa näytetty koska ei ole yhtään väliksi innostaa niitä peurojen hajuille.

Cara on päässyt taas pitkästä aikaa pappan kanssa leikittelemään fasaaneilla. Minäkin olin siellä kerran mukana kameran kanssa ja piti filmata hieno seisontavideo...ja pöh! Kaikki tapahtumat oli jossain puskien takana eikä filmille osunut mitään kivaa. Seuraavana päivänä fasu oli tullut takaisin tarhan nurkille, Cara nappasi sen pöhkön linnun aamupissalenkillä kiinni ja toi nätisti pappan käteen. Ihan onnistuneitakin treenjä on kyllä ollut.

Viikko takaperin Enska oli meillä hoidossa. Meillä on Enskan kanssa pieni henkien taistelu eräästä nojatuolista. Tästä nojatuolista on jostain syystä tullut kaikkien kylässä käyvien urosten kirjeenvaihtopaikka, meillä kun on näitä nartunhajuja. Enska ei tosin ole alunperin aloittanut tätä kirjeenvaihtoa. Yleensä kun Enska tai joku muu uros vierailee meillä niin SE ovi jonka takana on SE nojatuoli, on suljettuna. Tällä konstilla onkin kulunut ainakin vuosi ettei kukaan ole päässyt merkkaamaan siihen. Tällä kertaa suihkuttelin siihen vielä pesuaineenhajuja ettei yli vuoden vanhat "kirjeet" haisisi sieltä läpi ja päätin vielä tarkkaan seurata tapahtumia että saisin Enskan itseteosta kiinni. Enska oli meillä useamman päivän eli joku kuitenkin olisi unohtanut sulkea jossainvaiheessa SEN oven. Seurailinkin tapahtumia kun Enska nuuski nurkkia, mitään ei tapahtunut. Ote herpaantuu aika äkkiä kun yrittää olla viisi tai kymmenen minuuttia tarkkana kun koira touhuaa omiaan. Niin siinä sitten kävi että 10 minuutin sisällä tuolinjalan viereen ilmestyi lammikko enkä huomannut mitään. Erävoitto Enskalle 1-0! Onneksi tähtäys oli ollut vähän pielessä eikä se osunut tuoliin vaan lattialle viereen!  Päätettiin sitten viedä koko hemmetin tuoli pois Enskan vierailun ajaksi. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia, kaikki muut huonekalut ja ovenpielet sai olla ihan rauhassa. SE tuoli on kai sitten vaan niin hyvä kirjelaatikko.

Rambosta Enska on aina kovin kiinnostunut. Tälläkin kertaa se meni koko suurella terrierin egolla täyttä vauhtia tervehtimään (tai yrittämään ajaa sen liikkeelle?). Kunnes muisti että tämä ei ole järkevää. Rambo oli ikkunalaudalla ja Enskan vauhti jähmettyi tuohon. Kissa ei hievahtanutkaan, yksi paha mulkaisu riitti.

Sen jälkeen Enska istui pitkän aikaa sohvalla eikä uskaltanut katsoa enää päinkään. Yritti vaan vilkuilla muinamiehinä Ramboa alta kulmien. Koiriin tottuneet kissat osaavat kyllä tehokkaasti kouluttaa koiria pelkällä katseella!

Tämä meidän koirakolmikko näkee toisensa lähes joka päivä ja niiden kesken meno on aika välinpitämätöntä yleensä. Lenkeillä jokainen nuuskii omaa ruohotupsuaan eikä mitään leikkejä yleensä synny. Joskus Enska innostuu korkeintaan ajamaan Viksua takaa. (Oikeasti se menee yleensä niin että Cara etsii vimmatusti lintuja, Viksu paimentaa sitä ja Enska yrittää pinkoa perässä!)

Tällä kertaa Enska innostui yllyttämään Viksua leikkiin. Ja Viksu jopa suostui hetken painimaan!

Kunnes Enska alkoi komentelemaan. Ei se Viksu vissiin leikkinyt tarpeeksi hyvin ja tosissaan.

Enska on kyllä helppo ja rauhallinen hoidokki. Kun tähän tuoliongelmaankin löytyi ratkaisu onneksi noin helpolla :)