perjantai 11. tammikuuta 2013

Fasutreeniä

Cara pääsi pitkästä aikaa treenaamaan fasaanilla. Voi sitä riemua kun sai liivin päälle, mikään maailmassa ei ole sen hauskempaa. Ihanaa katsoa sitä juoksemisen iloa ja intoa kun saa käskyn hakea! Nyt oli ihan loistava tilaisuus treenaamiseen koska hanki kantaa jalkamiestä. Harvinaista herkkua!

Ensimmäinen tipu löytyi pahasta risukosta (taas!). Se karkottui metsään eikä mitään ollut tehtävissä. Hyvä asia tässä oli se että Cara ei lähtenyt perään, vaan tuli käskystä pois ja sai uuden luvan etsiä seuraavaa.

Seuraava fasu olikin tietolintu joka oli ojassa. Cara seisoi sitä ojanpohjalla mutta lintu lähti juoksemaan ojanpohjaa pitkin ja lensi keskelle peltoa. Taas hyvä juttu, Cara ei mennyt perään ennen kuin sai luvan etsiä uudelleen.


Siitä saatiinkin sitten kunnon lintutilanne. Tuolla Cara seisoo jo ja odottaa että isäntä pääsee paikalle.


"AJA!" ja PUM.


Linnun lento loppui mutta se jäi haavakoksi ja lähti juoksemaan vastakkaiseen suuntaan pitkin peltoa. Tässä kohtaa Cara päätti että lintu on saatava kiinni. Varmaankin ihan oikea ratkaisu.


Valmis! Täältä tulee saalis.


Otettiin myöhemmin vielä muutama nouto samaisella linnulla. Tässä tullaan sokkona ääntä kohti :)


Carasta on tullut hyvä ja varma linnunnoutaja. Tämän asian kanssa painittiin joskus tosi paljon, se kun ei suostunut ottamaan suuhunsa mitään. Noutamisesta oli tullut jostain syystä ISO PEIKKO Caran mielestä. Tähän asiaan haettiin Vakkeriltakin neuvoja. Täällä pari vanhaa videota kun alettiin saada tätä lukkoa auki. Pappa teki iltakausia noutoharjoituksia sisällä penkillä istuen ja koira istui vieressä, lintu suuhun,  kiitos ja nami, lintu suuhun, kiitos ja nami...Sen jälkeen se alkoi pihalla leikin varjolla kantamaan lintuja Emman kanssa. Emma ei ole koskaan kouluttanut Caraa eikä siis ole vaatinut siltä hankalia asioita. Emma oli aina ollut vaan pelkästään kiva, sen kanssa uskalsi leikkimielellä yrittää. Pikkuhiljaa se noutaminenkaan ei ollutkaan enää niin kamala asia. Lopullisesti noutamisen hankaluus poistui vasta viime syksynä kun se sai noutaa paljon kyyhkysiä oikeissa metsästystilanteissa, ne alkoivat yllättäen tulla aina ja varmasti perille saakka. Hienoa! Nyt homma toimii ja koira tuo tipuset iloisesti isännälle.



Koltti oli myös treenaamassa. Tuolla se fasu on! Lintu näkyy kaula pystyssä tuolla vasemmassa reunassa mäntypuskassa. Harmi vaan että siitä tuli ohiammuttu tipu.


2 kommenttia:

  1. Hyvä Cara! Meidän lähitienoon fasut on karanneet johonkin, mutta toivottavasti palaavat keväällä taas. Viime kesänä niitä ainakin oli tosi paljon, joka päivä nähtiin ainakin pari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti ne katoaa...aika moni varmaan ketun ja haukkojen suuhun. Eilen just kanahaukka vieraili taas ja nappasi tarhan ulkopuolella elelevän kukon. Kävi tänäänkin vielä syömässä samaa raatoa. Harmi! Kyllä niitä keväällä jostain joku tipu aina ilmaantuu, mutta siihen nähden mitä on vuosien varrella istutettu niin tosi vähän. Asuinalueilla ne pärjää paremmin kun on petoja vähemmän.

      Poista