Korvakarvat lähti ja kultaa tuli

Tassun parantelu alkaa olla aika hyvällä mallilla. Haava on siistin näköinen ja Cara alkaa "entisöitymään" eli tulee taas sohvalle viereen ja haluaa painia Viksun kanssa. Juoksemaan tekisi mieli ja ollaankin se päästetty jo vähän juoksentelemaan vapaasti. Lappiin pitäisi lähteä ja kunto ei kestä jos vallan sipsuttelee remmissä. Kaikenlaiset sidetarpeet on nyt testattu, lopputulos on että mikään ei noissa tikkujaloissa pysy. Sideharso ja runsaasti teippiä  -yhdistelmä on varmaan pysynyt kauimmin, mutta hetken päästä sideharsonpää liehuu iloisesti perässä. Itseliimautuva sideharso pysyy jonkinaikaa, mutta se on karheaa ja allaoleva pehmikesideharso katoaa aina mystisesti jonnekkin matkan varrella. Napakasta sukanvarresta on yritetty tehdä suojusta, se hävisi eka reissulla, kuten myös fleece-kankaasta tehty tarranauhoilla kiinnitettävä yritelmä. Hohhoijaa...
Mutta silloin kun tassu oli vielä kipeä, ei Cara halunnut päästää ketään lähelle ja makaili omissa oloissaan mieluiten. Nyt se tulee taas lempiasentoonsa syliin, siin näin:

Mamma kyllästyi näihin epäsiisteihin korvakarvoihin ja nyt ne lähti, molemmilta. Tässä Cara ennen parturia. Eihän noilla voi lähteä poikaporukan mukaan Lappiin!

Ja tässä parturoinnin jälkeen. Siistiä tuli. Carasta tulee ihan pentumaisen söpö kun korvat on siistit. Ne on helppo siistiä kun on selkeät isot läpyskät...

 ...kun taas Viksun pienet korvat ovat ihmeellisen villapallon sisällä! Ja se villapallo tahtoo vielä huopaantua juuresta, hankalaa!

 Mutta siitäkin selvittiin ja korvat löytyivät taas.

Emma taas hämmästytti koko kotikatsomon! Hän oli kolmen kaverinsa kanssa viikonloppuna Ylöjärvellä partiotaitojen SM-kisoissa. Se oli tyttöjen ihan oma päähänpisto enkä ottanut aluksi ihan todesta koko hanketta. Kannatti mennä, kotiintuomisiksi tuli SM kultamitali!! Aika hyvin kun olivat ekakertalaisia näin isoissa kisoissa, pienemmissä toki on käyty, paljonkin. Ja he olivat vielä sarjansa nuorimmat.

He kilpailivat 14-18 vuotiaitten sarjassa eli sinisessä sarjassa. Joukkueet ovat nelihenkisiä ja heidän sarjassaan joukkueita oli 17 . Kilpailu alkoi lauantai aamuna klo 9 ja maaliin he tulivat sunnuntaina klo 12 päivällä. Kisaan kuului 20 kilometrin suunnistus, myös yöllä, ja matkan varrella oli 23 tehtävärastia. Varusteina kompassin lisäksi kirves, pari sahaa, pora, ruuvimeisseli, peltisakset, trangia ja polttoaineet siihen ja kaikenlaista muuta mitä tehtävärasteilla tarvittiin. Ja kaikki kannettiin mukana, tietysti myöskin eväät ja yöpymisvälineet (nukkumisaikaa metsässä oli 3 tuntia). Huhhuh. Ja vettä satoi...eli aika rankkaa oli! Mutta lopputulos oli kyllä ihan uskomaton ja hauskaa oli kuulemma!

 

Mitalin lisäksi he saivat kiertopalkinnon ja tavarapalkintoja. On se vaan hienoa kun on suomenmestari talossa! Onnea tytöt!
Jos partiokisat kiinnostaa niin täältä  löytyy "Syysloma"-nimellä kulkevan SM-kisan kisasivut.

Cara kertoo: VOI EI!!

 

Tassu on paketissa ja minä jouduin sairaslomalle! Ei ole kivaa kun olisi jahtikausi parhaimmillaan!

 

Pari päivää takaperin aloin yhtäkkiä aristaa toista jalkaani. Pappa ja mamma ajattelivat että se on vaan jotenkin niksahtanut metsässä juostessa ja menee ohi, koska kuitenkin astuin sen päälle, joskin vähän varoen. Mutta olinkin loukannut kynteni ja koko etujalan kannus turposi. Lääkärireissu siitä tuli. Koko kynsi oli halki ja kannus tulehtunut.

Minut nukutettiin ja kynsi otettiin pois. Sen pitäisi kyllä kasvaa takaisin. Mutta ei tämän kanssa kyllä nyt vähäänaikaan juosta metsässä. Meidän pitäisi pappan kanssa lähteä lintujahtiin pohjoiseen reilun viikon päästä! Lääkäritäti kyllä sanoi että sen pitäisi parantua siihen mennessä, kunhan vaan sielläkin vielä juostessa suojaa sen teippaamalla.

Pappaa kuulemma suretti kovin kun minun kipeää jalkaani koukittiin. Vaikka enhän minä mitään tuntenut. Olin kyllä aika surkea kun makasin lattialla kieli poskella ja yritin heräillä.

Sitten minua kiusattiin vielä tällaisella tötteröllä! Kotona sain onneksi olla ilman sitä jos ihmiset oli vahtimassa etten revi pakettia auki. En kyllä vielä ainakaan ole edes yrittänyt. Huomenna illalla saankin jo ottaa siteen pois, mutta sittenkään sitä ei saisi nuolla. Ulosmennessä se pitää kyllä taas paketoida.

Pappa onneksi hoitaa minua hyvin...sain ruokaakin sohvalle!! Minulla oli vähän hutera olo vielä pitkän aikaa kotonakin nukutuksen jälkeen ja nälkä oli kova kun ruoka-aikakin oli mennyt ohi aikoja sitten. Yritin hoippua syömään, mutta ei minun tarvinnutkaan lähteä täältä lämpimän peiton alta. Olin selvästi aika viluinen kun makasin hievahtamatta peiton alla monta tuntia. Silmät vaan liikkuivat kun seurailin mitä ympärillä häärätään. Illalla vasta lähdin liikkeelle ja hyvinhän se jalka sentään toimii.

Ulosmennessä minulle laitetaan vielä muovipussikin jalkaan! Nyt pitää vaan kiltisti lepäillä ja syödä antibiootit mukisematta ettei mene lapinreissu sivu suun.

Cara kertoo: Pikkusisko kylässä ja muitakin kesäkuulumisia

  Minulla kävi mieluisia vieraita!

 

Tässä on puoli-pikkusiskoni Elsa! Elsa tuli meille treenailemaan fasaaneilla. Olipa hauskaa kun tuli ihan samannäköinen koira kuin minä, me tultiin heti hyvin juttuun yhdessä. Elsa on vähän isompi kuin minä, minä kun olen niin kovin pieni. Ensin me peuhattiin jonkin aikaa ja sitten me jouduttiin Viksun kanssa häkkiin odottelemaan kun Elsa lähti hommiin. Se oli kylläkin ihan tylsää.

 

Elsan fasaanitreenit alkoivat tästä, ensin vaan haisteltiin fasaania kädestä jotta sai ihmetellä ja nuuskia sitä. Kyllä, sisko on selvästi Lintukoira!

 

Sitten liivit päälle ja tositoimiin.

Nouto toimi Elsalla upeasti! Ja hyviä seisontojakin saatiin.

 

Päivän töiden jälkeen Elsa ylpeänä saalinsa  kanssa.

Lopuksi yritettiin saada kiva yhteiskuva meistä siskoksista...se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Päät pyöri molemmilla kuin hyrrät. Tämän parempaa otosta ei saanut millään.

 Pikkusiskon omat sivut löytyvät täältä , siellä on tarkemmin meidän hauskasta päivästä ja parempia kuvia :).

Mamma halusi vielä vähän kesämuisteloitakin tähän...

 

Viksu on tehnyt halikoira- ja karvaleluhommia kesällä! Tässä Essin halittavana.

Kesäistä vilvoittelua lammessa, kurjenmiekat täydessä kukassa. Kaunista!

Viksu on treenannut agilityakin välillä. Keinu sujuu kesän harjoittelun jälkeen hienosti!

Ja rengas menee jo rutiinilla. Yleensä. Viikko takaperin kylläkin kävi niin että koko rengaseste hajosi kun Viksu yritti jostain kumman syystä hypätä koko telineen yli. No eihän pomppu siihen riittänyt millään ja se törmäsi tuonne ylärimaan joka ei kuvassa edes näy. Onni onnettomuudessa varmaan oli että nämä esteet on kuitenkin vanhoja ja puu sen verran pehmennyt että teline katkesi tuolta alhaalta tyvestä molemmin puolin. Viksu ei loukannut eikä edes pelästynyt, ihmetteli vaan hetken aikaa että mitä nyt tapahtui?? Ja taas mentiin.

 Heinäkuussa Viksu vietti 3-vuotis synttäreitä. Emma teki hienon kakun maksamakkarasta, herkkutikuista, froliceista ja herneistä.

NAM, kimppuun vaan!

Ekaksi lähti maksamakkara, arvatenkin.

Se tuli selvitettyä...mitäs täältä vielä löytyy? Froliceja, nam.

Ja jäljelle jäi nämä. Oikeasti Viksu tykkää herneistä tosi kovin, mutta näiden herkkujen jälkeen ne sai jäädä.

Sitten vielä vähän muita kesäisiä herkutteluja.

Emmalla oli kavereita kylässä ja Emma ja mamma askartelivat tällaisen dippilautasen. Tässä on mansikoita, kiivejä, vesimelonia, ananasta, viinirypäleitä ja banaania, sekä vaahtokarkkeja ja tuulihattuja. Dippikastikkeena suklaata.

Sitten vielä Emma teki oikean mestarinäytteen, mango-juustokakku. Wau!

Minä taas jouduin kesällä Emman kauneushoitojen kohteeksi. Silmät vaan pyörii päässä kun minulle laitetaan kynsilakkaa! Ei tämä nyt kyllä oikein sovi minun metsästyskoiraimagooni!

Vähän niinkuin nolottaa tämän punaisen kynnen kanssa...

Tämä on sitten taas ihan minun juttuni, elokuussa alkoi vihdoinkin taas jahtikausi! Tässä me ollaan pappan kanssa lähdössä kyyhkysjahtiin. Ja vielä mönkkärikyydillä, se on niin  kivaa. Aina kun mennään tällä vehkeellä jonnekin niin tapahtuu jotain hauskaa! Tänäsyksynä ollaan saatu kyyhkysiä tosi hyvin ja sen ansiosta minun noutotaitoni on loksahtanut kohdalleen kun on saanut tarpeeksi noutaa. 

Rambokin lähettää terveisiä! Näin pieneen koriin kun tunkee itsensä, niin voi olla ettei pääse irti enää...taitaa ollakin vähän ärtsynä kun on noin tuima ilme.

Vaaleanpunainen lumme vielä...

 ...ja Emman taidekuva lammen rannasta.

Tipu-, agility- ja luontopläjäys

 Heippa! Olen pikkupikku-fasaani, noin viikon vanha! Meitä kuoriutui noin 360 kappaletta eli suunnilleen puolet munista. Ensimmäisen viikon aikana kavereita kyllä kuolla kupsahti parisenkymmentä, jotkut ovat vaan pieniä ja heikkoja, ja osa ei opi syömään. Mutta kuten huomaatte, me ollaan juoksijoiden sukua, katsokaa näitä jalkoja! Noin puolet meistä asuu täällä Viksun ja Caran kotona ja toinen puoli kaverin luona, tämä on kimppa-harrastus. Muutama ensimmäinen viikko me vietetään pyöreässä kehässä lämpölamppujen alla (nimenomaan pyöreässä, meillä on tapana kasaantua nurkkaan jos tulee joku hätä ja silloin alimmaisille käy huonosti!)

 

Pikku-tipusille annetaan keitettyjä munankeltuaisia aluksi ruuaksi ja siihen lisätään pikkuhiljaa rehua joukkoon. Valkuaiset menevät koirankuppiin. Viksu ja Cara hieman ihmettelivät kyllä tätä ruokavaliota aluksi! Mutta eipä sitä kauaa kestänyt, muutaman päivän. Ei viitsi poiskaan heittää. Nyt pariviikkoisina tipusille kasvavat jo siipisulat ja ne pyrähtelevät lentoon, eli pyöreät kehät pitää ihan pian ottaa pois. Siis ennen kuin ne lentävät kehästä ulos, silloin käy taas huonosti kun ei ole enää lämpölampun alla...pikku-tipusten elämä on vaaroja täynnä. Cara tiesi heti välittömästi kun pikkutipuset saapuivat suljettuun tipulaan joka on meidän pihapiirissä, vaikka se ei ole vilahdustakaan niistä nähnyt. Oven taakse pitää mennä aina heti haistelemaan. Ihmeellisesti on nämä lintu-asiat ladattu lintukoiran päähän.

 Agility-harrastus jäi nyt jäähylle kesän ajaksi, harmi! Ihan käytännön syistä, intoa ja halua kyllä olisi sekä Emmalla että Viksulla, mutta mamman pitää nyt kesällä keskittyä maajussin-töihin välillä eikä millään ehdi ja pysty kuskaamaan. Sitä paitsi Emma leireilee aika ahkerasti eikä ole edes paikalla. Syksyksi on paikka varattu ja jatketaan taas uudella innolla.Viimeisellä kerralla Cara oli turistina mukana ja jossain välissä Emma vähän hypytti sitäkin. Nyt on ollut kivaa kun radat on siirretty ulos.

Kotimatkalla agilitysta naapurin pellolla oli teeri-kukko iltahämärässä. Onneksi sattui olemaan kamera mukana. Se kukkoili ja sähisi siellä yksikseen ja me ihailtiin sitä pitkän aikaa.

Kesä ja helteet ovat alkaneet! Emma söi jätskiä pihalla, mutta se oli kuulemma pahaa (!!) ja päätti syöttää sen koirille. Viksu lipoi sitä ensin hyvällä halulla....

...mutta pitihän Carankin saada osansa...

 ..mutta eihän se nyt millään käy...syödään kimpassa sitten ja kilpaa! Ei me tapella tällaisista herkuista, riittäähän tästä molemmille!

Viimeiset lipaisut. Voi harmi nyt se loppui!

Agility ei ihan kokonaan jäänyt kesätauolle kuitenkaan, meillä on kotipihalla agility-rata! Yhden kaverin kätköistä löytyi melkein kaikki agility-esteet ja mamma mankui ne lainaksi! Ne ovat olleet käyttämättömänä varastossa vuosikausia, onhan se synti ja häpeä jos tällaiset aarteet lojuvat joutavana jossain! Tässä kotipihalla tyylinäyte puomista!

 Ja meillä on rengaskin!

Tässä vähän näkymää meidän kotiradasta. Hyppyesteitä on aika paljon. Putki, pituuseste ja pöytä eivät näy tässä. Kepit ja keinu ovat vielä tuunauksessa. Osa esteistä oli maalattu ennestään sinisellä ja punaisella ja me ollaan maalattu loppuja samoilla väreillä että olisi kivan näköistä jos nämä nyt ovat meidän pihanurmikolla koko kesän. Kaikki muut esteet löytyy paitsi A-este ja pussi. Ja osa on mini-kokoisia kuten muuri ja pöytä, mutta haitanneeko tuo? Hyppyesteitä oli helppo korottaa ja puomi on kaikille sama. Ihan upeeta ja mahtavaa ja kaunista tuli kun vähän maalailee!

Caraakin on hypytetty kotona jonkinverran, se on ihan innoissaan hetken aikaa, mutta se yrittää kokoajan jollainkonstilla poistua paikalta. Tämä on Caran mielestä jotenkin ihan kivaa, mutta mieluiten se yrittää aina karata pois paikalta. Ota siitä sitten selvää...varmaan pitäisi olla fasaani taskussa palkinnoksi, Viksulle riittää nami tai mieluiten tennispallo.

Nämä kuvat on otettu iltasumussa, me tultiin viime sunnuntai-iltana kotiin tanssikisoista, Emmalla on kisanuttura vielä päässä ja meikit naamalla, se laittoi vaan kotiasun päälle (=yöpuku) ja crocsit jalkaan ja menoksi! Pitäähän sitä tyylikkäänä treenata agilityakin kotipihalla! Hehheh.

Tanssikisoista sen verran että Emman porukka oli SM-kisoissa latinshowssa 7-sijalla.  Hyvin meni kun tämä laji oli ihan uusi tämän talven juttu. Ja aikuisten sarjassa oli ammattilaisia vastassa!
 
Ja sitten luontopläjäykseen...riistakameran kuvia, hirvi-äiti on tuonut pienet vasansa suolakivelle.
Suloisia!!

 Ja peurapukilla sarvet kasvaa jo.. Riistakamera varmaan vaan vetää viimeisiään kun valoisassa otetut kuvat ovat niin kumman punaisia. Mutta se on ottanut kiltisti tuhansia ja kymmeniätuhansia kuvia vuosien varrella.