Caran terveisiä jahtireissulta!

Terveisiä Koitelaisesta! Oltiin pappan kanssa viiden päivän jahtireissulla taas. Mukana olivat myös Koltti-saksanseisoja isäntänsä kanssa, kuten yleensäkin.

Aluksi yritettiin taas metsästää kimpassa niiden kanssa, mutta minä otan liikaa paineita Koltista. En millään malta pitää seisontaa loppuun saakka, kun kokoajan pitää vilkuilla ettei Koltti tule omimaan minun lintuani. Sitten erkaannuttiin omille teillemme ja homma alkoi sujua. Silloin maltan ihan hyvin kun ollaan pappan kanssa kahdestaan ja seison ihan hyvin loppuun saakka. Joskus kyllä tein pieniä peräänmenoja, mutta onneksi pappa ei nipota sellaisesta niinkauan kuin jahti sujuu. Pappa haluaa että metsästys on hauskaa yhdessä eikä puutu pieniin pilkunviilaamisiin, koska meillä ei ole aikomusta mennä kokeisiin. Pappa taisi ollakin oikein tyytyväinen minun metsästystaidoistani :)

Pari ensimmäistä päivää meni vähän lenkkeilyn puolelle, koska niissä maastoissa ei oikein ollut lintuja. Sitten saatiin hyviä vinkkejä paikallisilta, ja lintuja alkoi löytyä! Riekkohan se siinä! Minä hoidin homman hienosti kotiin :)

Ja tässä taas riekko!

Minä pidin tauoillakin kovasti vahtia meidän linnuista ettei Koltti koske niihin! Pappa laittoi repun tuonne oksalle ettei minun tarvitse kokoajan niinpaljon vahtia.

Toisinaan maasto oli hiukan haastavaa.

Iltaisin miehet kävivät kalassa ja me koirat saatiin levätä. Me metsästettiin viisi päivää ilman taukoja, niin ei oltu metsässä ihan iltamyöhään asti. Ekalla kalareissulla ei oikein tärpännyt mitään, mutta sitten tuli joku paikallinen kalamies siihen ja kysyi "Tulleeko kallaa?" No ei tullut, sitten se kysyi että haluisivatko he muutaman kalan ja kiskoi kuusi harjusta ylös tosta vaan etelänmiehille. Myöhemmin kyllä se omakin kalaonni muuttui paremmaksi ja saivat ihan itsekin harjuksia ylös.

Jossain erämaassa tuli vastaan kotkanpesä. Oli ihan hirmuisen kokoinen risukasa, kuva ei kerro ihan kaikkea.

Minä ja pappa saatiin tältä reissulta neljä riekkoa ja teerikukko sen lisäksi. Sitten oli paljon ohiammuttuja lintuja hyvistä tilanteista, monta riekkoa ja pari metsoa. Harmi!

Kämpillä minä makoilin prinsessamaisesti sohvalla...

...kun taas Koltti oli niin ÄIJÄ!

Täällä kotona Viksu oli ihan huolissaan ja kummallinen kun kaksi laumasta oli niin kauan poissa. Se oli pitänyt mammasta ja Emmasta kovin tarkkaa vahtia ja oli joka askeleella perässä. Se jopa itki vessan oven takana, ei se koskaan tee muulloin sellaista! Ja meni etsimään Emmaa makuuhuoneesta, mihin meillä koirilla ei ole lupa mennä. Ei se sinnekkään koskaan muulloin mene. Se ei oikein suostunut tulemaan sisälle, mutta ei halunnut jäädä uloskaan. Istui vaan pihalla pää painuksissa eikä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Heti kun me pappan kanssa tultiin kotiin, Viksu normalisoitui omaksi, iloiseksi itsekseen. Nyt on hyvä taas löhöillä yhdessä sohvapöydän alla kun on lauma koossa!