keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Tipu-, agility- ja luontopläjäys


 Heippa! Olen pikkupikku-fasaani, noin viikon vanha! Meitä kuoriutui noin 360 kappaletta eli suunnilleen puolet munista. Ensimmäisen viikon aikana kavereita kyllä kuolla kupsahti parisenkymmentä, jotkut ovat vaan pieniä ja heikkoja, ja osa ei opi syömään. Mutta kuten huomaatte, me ollaan juoksijoiden sukua, katsokaa näitä jalkoja! Noin puolet meistä asuu täällä Viksun ja Caran kotona ja toinen puoli kaverin luona, tämä on kimppa-harrastus. Muutama ensimmäinen viikko me vietetään pyöreässä kehässä lämpölamppujen alla (nimenomaan pyöreässä, meillä on tapana kasaantua nurkkaan jos tulee joku hätä ja silloin alimmaisille käy huonosti!)



Pikku-tipusille annetaan keitettyjä munankeltuaisia aluksi ruuaksi ja siihen lisätään pikkuhiljaa rehua joukkoon. Valkuaiset menevät koirankuppiin. Viksu ja Cara hieman ihmettelivät kyllä tätä ruokavaliota aluksi! Mutta eipä sitä kauaa kestänyt, muutaman päivän. Ei viitsi poiskaan heittää. Nyt pariviikkoisina tipusille kasvavat jo siipisulat ja ne pyrähtelevät lentoon, eli pyöreät kehät pitää ihan pian ottaa pois. Siis ennen kuin ne lentävät kehästä ulos, silloin käy taas huonosti kun ei ole enää lämpölampun alla...pikku-tipusten elämä on vaaroja täynnä. Cara tiesi heti välittömästi kun pikkutipuset saapuivat suljettuun tipulaan joka on meidän pihapiirissä, vaikka se ei ole vilahdustakaan niistä nähnyt. Oven taakse pitää mennä aina heti haistelemaan. Ihmeellisesti on nämä lintu-asiat ladattu lintukoiran päähän.


 Agility-harrastus jäi nyt jäähylle kesän ajaksi, harmi! Ihan käytännön syistä, intoa ja halua kyllä olisi sekä Emmalla että Viksulla, mutta mamman pitää nyt kesällä keskittyä maajussin-töihin välillä eikä millään ehdi ja pysty kuskaamaan. Sitä paitsi Emma leireilee aika ahkerasti eikä ole edes paikalla. Syksyksi on paikka varattu ja jatketaan taas uudella innolla.Viimeisellä kerralla Cara oli turistina mukana ja jossain välissä Emma vähän hypytti sitäkin. Nyt on ollut kivaa kun radat on siirretty ulos.


Kotimatkalla agilitysta naapurin pellolla oli teeri-kukko iltahämärässä. Onneksi sattui olemaan kamera mukana. Se kukkoili ja sähisi siellä yksikseen ja me ihailtiin sitä pitkän aikaa.


Kesä ja helteet ovat alkaneet! Emma söi jätskiä pihalla, mutta se oli kuulemma pahaa (!!) ja päätti syöttää sen koirille. Viksu lipoi sitä ensin hyvällä halulla....


...mutta pitihän Carankin saada osansa...


 ..mutta eihän se nyt millään käy...syödään kimpassa sitten ja kilpaa! Ei me tapella tällaisista herkuista, riittäähän tästä molemmille!


Viimeiset lipaisut. Voi harmi nyt se loppui!


Agility ei ihan kokonaan jäänyt kesätauolle kuitenkaan, meillä on kotipihalla agility-rata! Yhden kaverin kätköistä löytyi melkein kaikki agility-esteet ja mamma mankui ne lainaksi! Ne ovat olleet käyttämättömänä varastossa vuosikausia, onhan se synti ja häpeä jos tällaiset aarteet lojuvat joutavana jossain! Tässä kotipihalla tyylinäyte puomista!


 Ja meillä on rengaskin!


Tässä vähän näkymää meidän kotiradasta. Hyppyesteitä on aika paljon. Putki, pituuseste ja pöytä eivät näy tässä. Kepit ja keinu ovat vielä tuunauksessa. Osa esteistä oli maalattu ennestään sinisellä ja punaisella ja me ollaan maalattu loppuja samoilla väreillä että olisi kivan näköistä jos nämä nyt ovat meidän pihanurmikolla koko kesän. Kaikki muut esteet löytyy paitsi A-este ja pussi. Ja osa on mini-kokoisia kuten muuri ja pöytä, mutta haitanneeko tuo? Hyppyesteitä oli helppo korottaa ja puomi on kaikille sama. Ihan upeeta ja mahtavaa ja kaunista tuli kun vähän maalailee!


Caraakin on hypytetty kotona jonkinverran, se on ihan innoissaan hetken aikaa, mutta se yrittää kokoajan jollainkonstilla poistua paikalta. Tämä on Caran mielestä jotenkin ihan kivaa, mutta mieluiten se yrittää aina karata pois paikalta. Ota siitä sitten selvää...varmaan pitäisi olla fasaani taskussa palkinnoksi, Viksulle riittää nami tai mieluiten tennispallo.

Nämä kuvat on otettu iltasumussa, me tultiin viime sunnuntai-iltana kotiin tanssikisoista, Emmalla on kisanuttura vielä päässä ja meikit naamalla, se laittoi vaan kotiasun päälle (=yöpuku) ja crocsit jalkaan ja menoksi! Pitäähän sitä tyylikkäänä treenata agilityakin kotipihalla! Hehheh.



Tanssikisoista sen verran että Emman porukka oli SM-kisoissa latinshowssa 7-sijalla.  Hyvin meni kun tämä laji oli ihan uusi tämän talven juttu. Ja aikuisten sarjassa oli ammattilaisia vastassa!
 
Ja sitten luontopläjäykseen...riistakameran kuvia, hirvi-äiti on tuonut pienet vasansa suolakivelle.
Suloisia!!

 Ja peurapukilla sarvet kasvaa jo.. Riistakamera varmaan vaan vetää viimeisiään kun valoisassa otetut kuvat ovat niin kumman punaisia. Mutta se on ottanut kiltisti tuhansia ja kymmeniätuhansia kuvia vuosien varrella.


keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kevättervehdys Caralta


Minä täytin äskettäin viisi vuotta! Onnea minulle!


Kevät on meille koirille vähän hiljaiseloa, metsissä ei oikein voi juoksennella kun maailma on täynnä poikasia ja vasoja. Pappa sitäpaitsi häärää jotain tällaista eikä ehdi touhuamaan minun kanssani.


Onneksi pihalla ja lammessa on paljon tutkittavaa, sammakoita ja muuta mielenkiintoista. Nyt me ei Viksun kanssa saadakaan olla vapaina oikeastaan muualla kuin pihalla. Me sentään ymmärretään että jos pysyy pihalla kiltisti, niin siinä saa olla vapaana. Lenkeillä me ollaan remmissä että luonto saa rauhassa lisääntyä. Uiminenkin on taas mukavaa kun on ihanan lämmintä.



 

Ollaan me sentään yhdessä Pappan kanssa kasvateltu näitä fasaaneja taas. Minä tässä tarkastelen tilannetta, "onko kaikki hyvin siellä...?"



Munia kerättiin hautomakoneeseen reilut 700 kpl ja sen jälkeen isot fasut päästettiin taas luontoon pesää tekemään. Nämä kuvat ovat jo muutaman viikon takaa ja nyt niitä kukkoja näkyy ja kuuluu meidän pihapiirissäkin taas vaikka kaikki linnut vietiin pahvilaatikoissa kauemmaksi meidän kodista. Kanoja ei näy, ne ovat varmaankin hautomassa pesällä. Kai ne vaan osaavat tulla "kotiin" takaisin. Munat ovat kyllä oikein nättejä.


Tässä yksi ylpeä isä vielä tarhassa lapsensa kanssa. Vai lieneekö tämä sitten isä.....



...vai onko tämä se isä...?


...vai ehkä tämä...?


...tai ehkä joku näistä?!


Yksi äitilinnuista ainakin vaan torkkuu orrella eikä paljon munistaan huolehdi.




Nyt vaan odotellaan koska tipuset kuoriutuu, tällä viikolla jo pitäisi jotakin tapahtua! Minä kylläkin odotan enemmän syksyn jahteja!


Viksukin lähettää paljon terveisiä!


tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kevät!!

Kevään kauneimmat kukat ovat täällä taas! Ihania!



Ja lauantai-illan huumaa suolakivellä.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Agility-hauskaa

Pieni pätkä agility-treeneistä...mamma kameroineen oli kyllä taas pahasti myöhässä ja alusta jäi pätkä pois. Ja joku haukkuu kovasti taustalla ( Viksu ja Cara molemmat riehaantuivat täällä kotona kun tein tätä ja ne kuulivat sen filmiltä :)). Viksu itse on treeneissä täysin mykkä, ei puhu eikä haukahda yhtään, ei radalla eikä odotellessaan kytkettynä. Eikä välitä toisten haukkumisista yhtään mitään, kuten kuvasta näkyy.



Tässä kuvaamisessa olisi vielä paljon opittavaa ja pimeääkin on...! Ulkotreenejä odotellessa, ehkä sitten saa parempia otoksia.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Viksu kertoo: Minusta on tullut agility-hullu!



Me mentiin Emman kanssa tässä talvella suureen halliin jossa oli kaikenlaisia telineitä. Nyt me ollaan käyty siellä joka viikko ja tämä on minun mielestäni varmaan elämäni paras juttu! Tämä agility on ihan älyttömän hauskaa!




Me ollaan nyt käyty alkeiskurssi ja jatkokurssi on lopuillaan. Olen ihan täpinöissä jo kotona kun arvaan mihin ollaan menossa. Me ollaan käyty läpi kaikki esteet ja nyt alkaa olla jo vauhtia sen verran että Emmalla on täysi työ pysyä minun vauhdissani mukana. Olen täysin keskittynyt enkä kuule enkä näe mitään muuta ympärilläni kun me tehdään näitä juttuja yhdessä. Yritän oikein kovasti tehdä niinkuin Emma pyytää ja seuraan joka askeleella etten vaan jää mistään hauskasta paitsi.



Hyppääminen on kaikkein hauskinta! Aina tilaisuuden tullen hyppelen kaikki esteet itseksenikin, vaikka niin ei saisi tehdä....se vaan on niin hauskaa!

Mamman kommentti: Kuvat ei ole kovin hyviä kun hallissa on pimeää ja sitä vauhtiakin oikeasti on...suurin osa kuvista on tyhjiä ruutuja, Viksu ja Emma meni jo!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Viksu kertoo: Lapin lumilla

Me käytiin muutama viikko takaperin jossain tosi kaukana. Kesken yöunien meidät pakattiin autoon ja matkustettiin iltaan asti jonnekkin.



"Joko pian ollaan perillä?"



Vihdoin kun päästiin perille, meitä odotti mukava mökki. Mamma laittoi meidän omat sängyt lattialle ja oli niin kotoisaa. Kyllä matkanteko jo väsyttikin, Caraa varsinkin kun se ei osaa oikein autossa nukkua. Ihanaa kun löytyi oma sänky! Muita tavaroita ei tässä vielä ehdittykkään purkaa autosta.Täällä mekin päästiin välillä lomailun kunniaksi sänkyyn nukkumaan viereen, kotona kun ei päästä. Aika hienoa, se on niin mukavaa! Mamma joutui kyllä välillä yöllä ajamaan minut pois sängystä kun läähätin niin kovin enkä millään malttanut mennä viileälle lattialle.



Meillä oli kiva mökki, tien päässä ja naapurimökkikin oli sattumalta sen viikon tyhjillään. Eli me saatiin juoksennella pihalla kaikessa rauhassa.



Lunta oli ihan hirmuisesti. Minä tykkään ihan kauhean paljon möyriä lumessa, varsinkin kun Emma tulee mukaan.



Carakin tuli kokeilemaan mutta se upposi sinne lumeen kokonaan. Cara on ollut Lapissa jahtireissuilla monta kertaa ja luuli kai nytkin että ollaan tultu lintuja jahtaamaan. Ensimmäisenä aamuna se intoili pappan perässä ja tuijotti silmiin "Koska lähdetään, haulikko esiin!" Aina kun se on matkustanut koko päivän ja on tultu johonkin mökkiin, on seuraavaksi lähdetty aamulla jahtiin. Tässä kohtaa se kai tajusi että ei onnistu, liikaa lunta. Silti aina tilaisuuden tullen se yritti sinnikkäästi kahlata jäniksen jälkien perässä mutta eihän siitä mitään tullut metrin lumihangessa.



Meidän pihalla oli ihana iso lumikasa, ihan mahtavaa! Minä ja Emma innostuttiin tästäkin!



Vuorenvaltias.
Ekana päivänä pyrytti lunta, loppuviikon olikin sitten hienot, selkeät ilmat ja sopiva pikkupakkanen.



Tää on niiiin kivaa!



Kaveriperhe asui melkein naapurissa. Ekana aamuna niiden Toffe tuli möyrimiskaveriksi. Muutenkin kyllä nähtiin ja lenkkeiltiin joka päivä.



Maisemat oli ihan mahtavia ja lunta riitti.



Emma touhusi joka päivä jotain ihan kummaa kaverinsa kanssa. Ne laittoivat tällaiset kummat varusteet. Mekin oltiin katsomassa ison mäen alla tätä touhua.Ihmisiä oli paljon ja ne menivät kovaa vauhtia tällaisilla vehkeillä. Minä heilutin häntää kaikille ja olisin mielelläni tutustunut niihin kaikkiin ihmisiin!



Kerran me käveltiin sellaiseen paikkaan jossa oli poroja.



Tuolla ne on ja tuijottaa, pitäisi päästä haistamaan lähempää. Cara käytti takkia vaikka ei ollut kovin kylmää. Se on sellainen vilukissa. Minä kyllä makailen mielelläni lumessa eikä palella yhtään.



Mamma ja pappa kertoivat että ne kävivät sen ison mäen päällä tallaisessa paikassa kahvilla. Oli kuulemma hienon näköistä, harmi että koiria ei oteta hiihtohissiin!



Rambo odotti meitä kotona naapurin hyvässä hoidossa. Mamman purkaessa laukkuja se kai tuumaili että tulee seuraavalle reissulle mukaan.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Syksyn saaliita

Pappa ja Cara kävivät syksyn aikana ahkerasti metsällä, sekä kotinurkissa että pidemmällä reissulla syyskuussa Kuhmossa ja lokakuussa Lapin perukoilla. Tässä joitakin saaliskuvia.







Cara on seisonut myös jäniksiä ja niitä on saatu muutama.



Lapinreissun hauskin juttu Caran mielestä oli sopulit. Niitä oli vaikka kuinka paljon ja ne taisivat viedä vähän liikaakin sen huomiota kun olisi pitänyt lintuihin keskittyä.



Mamma "saalisti" syksyllä taas kanttarelleja, niitä oli vaikka kuinka paljon. Varmaankin enemmän kuin koskaan ennen. Koirat nauttivat näistä reissuista! Tällä reissulla oli Essi ja Emmakin mukana.



Joskus oli sieniretkellä kaffettakin mukana, silloin pitää olla tarkkana ettei vaan mene voileivän kannikka sivu suun!