This is our universe

Me saatiin viimeviikolla kaikenlaisia uusia tavaroita, mamma ja pappa olivat olleet ostoksilla. Esimerkiksi tällaiset rullat joissa on kahva päällä.

 Ne olivat uudet sängyt meille! Nämä on kätevä ottaa mukaan reissuille ja helppo pestä koneessa!

Meillä on ihan oma sänky jossa me saadaan nukkua, koska tämä ei ole kenenkään ihmisen sänky. Sängyn päällä on aina ollut vielä meidän omat patjat.

Tämä on aika mukava paikka koska täältä me voidaan aina tarkkailla myös mitä pihalla tapahtuu.

Vanhat patjat oli jo ihan kamalassa kunnossa, kuten näkyy. Puhki pesty. Hyvin kyllä uni silti maistuu sängynvaltaajalla!

Poistokorista tarttui mukaan myös heräteostoksena takki. Tässä on fleece-vuori mutta se on vähän ohuempi kuin Hurtan mantteli. Pinta on kosteudenpitävää materiaalia mutta ei silti kahise juostessa. Värinsä ansiosta toimii myös metsästysliivinä. Hurtan mantteliin menee näillä keleillä kauluksesta lunta sisälle koska siinä on myös vatsan alla "läppä" ja se ei tunnu kivalta. Vilu siinä tulee jos on takki täynnä lunta vatsan alta!
Tänään me päästiinkin Koltin kanssa taas fasaaneja jahtaamaan, jipii!

Meillä on takapihan terassilla juoksulanka, jota myös tuunattiin vähän. Me ollaan siinä toisinaan iltapissalla kun ihmiset ei enää saunan jälkeen yöpaita päällä viitsi lenkille lähteä. Siinä oli vaijeri joka oli mennyt ihan kippuraksi ja murtunut mutkalle sieltätäältä. Se oli muutenkin kova ja jäykkä. Tähän laitettiin nyt tilalle jäljestysliina, se on pehmeä vaikka menisi tassun ympärillekin. Eikä meillä ole tapana purra remmejä poikki.

Tätä juoksulankaa on oikeasti käytetty aika vähän, koska yleensä me päästään iltapissalle pihalle vapaina (me kun asutaan täällä "keskellä ei mitään"). Viksulle vaan kävi tässä yhtenä iltana pikku moka. Se oli itsekseen iltapissalla jonkinaikaa ja makaili kiltisti rappusilla kun mamma haki sitä takaisin sisälle. Mutta seuraavana aamuna löytyikin riistakamerasta Viksun kuva, se oli käynyt kuvauttamassa itsensä illalla kymmenen aikaan! Käry kävi, se oli salaa poistunut pihalta luvattomille teille, riistapellolle on tästä kuitenkin jonkin verran matkaa. Sen jälkeen on tehty iltapissat juoksulangassa.

Perjantai-illalla olikin ollut riistapellolla harvinaisen vilkasta. Aamulla oli purkki tyhjä vaikka se oli juuri illalla täytetty. Yleensä toi saavillinen viljaa riittää pari-kolme yötä. Kymmenen peuran porukka oli jo hämärän rajamailla puoli kuudelta paikalla ja kamera oli täynnä näitä laumakuvia koko yön ajalta. Kohta ei enää ämpärit riitä ruuan kuskaamiseen kun tämä sakki on ollut paikalla nyt joka yö.

Täällä lähistöllä käväisi viikonloppuna myös susi! Ei nyt onneksi ihan lähellä meitä. Lehdessä kirjoitettiin että Liedossa oli lauantaina jahdattu sutta joka liikkui ihmisten pihoilla. Sunnuntaina se tuli Paimioon ja pappan eräs hirvikaveri jopa näki sen. Metsämiehet tietysti menivät innoissaan jälkiä katsomaan, täälläpäin kun ei ole susia pahemin aikaisemmin havaittu. Aikamoiset ne olikin, ei kuulemma voi erehtyä luulemaan koiran jäljiksi. Neljä tikkuaskia mahtuisi tuohon jälkeen ja tämä ei edes ollut kovin iso susi. Lisäksi sudella on varpaat eri tavalla kuin koiralla, sivuvarpaiden kärjet on lähes polkuanturan tasalla.

Vertailun vuoksi tässä meidän jäljet.

Susi kuljeskeli eilen Paimiosta Halikkoon päin ihan ihmisasutusten ja koulun nurkilla. Tänään kuultiin sitten että se oli Turku-Helsinki moottoritiellä jäänyt auton alle Muurlassa. Lehdessä luki että se oli käynyt jopa Salon keskustassa! Ei ihan normaali susi, toivottavasti näitä ei nyt ala tulla tänne enempää. Ei tuntuisi kivalta mennä koirien kanssa metsälenkille tai että lapset menevät aamuhämärissä pimeillä kyläteillä kouluun. Hui! Tästä ei ONNEKSI ole enää pelkoa. Täällä Turun Sanomien juttu sudesta.