"Joko pian ollaan perillä?"
Vihdoin kun päästiin perille, meitä odotti mukava mökki. Mamma laittoi meidän omat sängyt lattialle ja oli niin kotoisaa. Kyllä matkanteko jo väsyttikin, Caraa varsinkin kun se ei osaa oikein autossa nukkua. Ihanaa kun löytyi oma sänky! Muita tavaroita ei tässä vielä ehdittykkään purkaa autosta.Täällä mekin päästiin välillä lomailun kunniaksi sänkyyn nukkumaan viereen, kotona kun ei päästä. Aika hienoa, se on niin mukavaa! Mamma joutui kyllä välillä yöllä ajamaan minut pois sängystä kun läähätin niin kovin enkä millään malttanut mennä viileälle lattialle.
Meillä oli kiva mökki, tien päässä ja naapurimökkikin oli sattumalta sen viikon tyhjillään. Eli me saatiin juoksennella pihalla kaikessa rauhassa.
Lunta oli ihan hirmuisesti. Minä tykkään ihan kauhean paljon möyriä lumessa, varsinkin kun Emma tulee mukaan.
Carakin tuli kokeilemaan mutta se upposi sinne lumeen kokonaan. Cara on ollut Lapissa jahtireissuilla monta kertaa ja luuli kai nytkin että ollaan tultu lintuja jahtaamaan. Ensimmäisenä aamuna se intoili pappan perässä ja tuijotti silmiin "Koska lähdetään, haulikko esiin!" Aina kun se on matkustanut koko päivän ja on tultu johonkin mökkiin, on seuraavaksi lähdetty aamulla jahtiin. Tässä kohtaa se kai tajusi että ei onnistu, liikaa lunta. Silti aina tilaisuuden tullen se yritti sinnikkäästi kahlata jäniksen jälkien perässä mutta eihän siitä mitään tullut metrin lumihangessa.
Meidän pihalla oli ihana iso lumikasa, ihan mahtavaa! Minä ja Emma innostuttiin tästäkin!
Vuorenvaltias.
Ekana päivänä pyrytti lunta, loppuviikon olikin sitten hienot, selkeät ilmat ja sopiva pikkupakkanen.
Tää on niiiin kivaa!
Kaveriperhe asui melkein naapurissa. Ekana aamuna niiden Toffe tuli möyrimiskaveriksi. Muutenkin kyllä nähtiin ja lenkkeiltiin joka päivä.
Maisemat oli ihan mahtavia ja lunta riitti.
Emma touhusi joka päivä jotain ihan kummaa kaverinsa kanssa. Ne laittoivat tällaiset kummat varusteet. Mekin oltiin katsomassa ison mäen alla tätä touhua.Ihmisiä oli paljon ja ne menivät kovaa vauhtia tällaisilla vehkeillä. Minä heilutin häntää kaikille ja olisin mielelläni tutustunut niihin kaikkiin ihmisiin!
Kerran me käveltiin sellaiseen paikkaan jossa oli poroja.
Tuolla ne on ja tuijottaa, pitäisi päästä haistamaan lähempää. Cara käytti takkia vaikka ei ollut kovin kylmää. Se on sellainen vilukissa. Minä kyllä makailen mielelläni lumessa eikä palella yhtään.
Mamma ja pappa kertoivat että ne kävivät sen ison mäen päällä tallaisessa paikassa kahvilla. Oli kuulemma hienon näköistä, harmi että koiria ei oteta hiihtohissiin!
Rambo odotti meitä kotona naapurin hyvässä hoidossa. Mamman purkaessa laukkuja se kai tuumaili että tulee seuraavalle reissulle mukaan.
