Minä olin koulutuksessa välillä mamman kanssa ja välillä Emman kanssa. Tässä tehdään seuraamista pareittain. Minulla on kontakti kohdillaan, oli niin hyviä nameja Emman kädessä!
Minä taidan ollakin ihan taitava kun ohjaajakin kysyi että olemmeko paljonkin käyneet koulutuksissa! Jonkin verran ollaan kyllä käyty, mutta nyt ei koko talvena. Mutta kotona ollaan silloin tällöin harjoiteltu jotain. Luoksetulo meillä molemmilla on takuuvarma ja vauhdilla. Joko pillillä tai huutaen, molemmat toimii. Siitä mamma on ylpeä. Mutta se onkin meidän henkivakuutus, sen ansiosta saamme juosta lenkeillä paljon vapaana, se toimii aina. Tässäkin on kontakti kohdallaan taas.
Koirakoulu on kyllä hauskaa ja väsyttävää vaikka välillä se onkin tällaista odottelua. Emma on ajatellut mennä agilityn alkeiskurssille minun kanssani, jos vaan löydetään joku sopiva kurssi jostain.
Paras juttu on peuhuvartti koulutuksen lopuksi! Silloin kaikki halukkaat saavat juosta ja peuhata, minä tykkään siitä. Tässä minun peuhukavereitani, Emmallakin oli kaveri mukana kun heille on ehkä kesällä tulossa koiravauva.
Aika hauska sattuma, porukassa oli toinenkin Viksu-niminen koira. Peuhuvartin aikana sen toisen Viksun omistaja kutsui omaansa ja minä juoksin sen luo ja istun nätisti kysyvän näköisenä viereen "Niin, mitä asiaa?". Kaiken huippu oli että siellä oli myös toinen Cara!
Lopuksi tanssi-uutisiakin välillä. Emma ja tanssiparinsa saivat hopeaa vakiotansseissa viikko takaperin. Hienoa! (Ei muuten uskoisi samaksi tytöksi joka tuolla peuhaa koirien kanssa toppahousut jalassa, vai mitä!)
