Munienkääntelyä

Fasaaninpoikasten pitäisi kuoriutua ihan näinä päivinä! Ensin munat ovat koneessa hautomalaatikoissa joissa kone kääntelee niitä säännöllisesti.



Nyt kun alkaa olla kuoriutumisen aika, munat läpivalaistiin ja siirrettiin kuoriutumislaatikoihin. Tässä läpivalaistaan niitä ja tyhjät munat otetaan pois. Tyhjiä otettiin pois 130 kpl ja 600 munaa jäi kuoriutumaan. Onneksi ne kaikki eivät tule meille! Vaikka tuskin ihan kaikista tulee poikanen.



Valmista tuli. Kuoriutumislaatikoissa on verkkokannet että tipuset pysyvät omissa lokeroissaan. Ne viettävät siellä ensimmäisen vuorokautensa vararavinnon turvin ja otetaan pois vasta kun ne ovat kunnolla kuivuneet. Ne ovat kovin herkkiä ja kuolevat henkäyksestäkin. Odotamme jännityksellä mitä lähipäivinä tapahtuu!



Koirat olivat mamman kauneushoidossa. Korvat ja tassut siistittiin ja saksittiin ylimääräiset hapsut pois. Siistiä tuli, vai mitä! Viksu on tosin taas märkä tässä...



Emma vielä viimeisteli koko komeuden kampaamalla ne loput karvat siistiksi. Sitten koirat saivat vielä punkkipannat kaulaansa kesän ajaksi. Myös Rambo-kissa sai oman kissojen pannan.



Emma innostui eräänä iltana virkkaamaan ja Rambo oli heti innokkaana juonessa mukana.



Rambon avustuksella syntyi söpö, huppupäinen pikkuhirviö joka kyllä näyttää aika kiltiltä.



Viksu taas innostui kun pappa ja Emma harjoittelivat pesäpalloa. Kätevää, pallo tuli aina takaisin
pikavauhtia!

Viksu ja Cara:Täällä ollaan!

Heippa pitkästä aikaa! Täällä ollaan ja kesä tuli!



Me ollaan saatu uusi lenkkikaveri naapuriin, norfolkinterrieri Enzo Ferrari. Enzo on neljävuotias ja oli kotia vailla. Se pääsi naapuriin huskyjen kaveriksi ja meidän lenkkeilykaveriksi.
Enzo on aika tomera tapaus, kuten varmaan terrierin kuuluukin, mutta tulee loistavasti juttuun meidän kanssa.



Kaikenlaisia kesäjuttuja on taas tehty, on soudeltu...



...ja nautiskeltu kesän ensimmäisistä lämpimistä päivistä.



Uiminen on taas pitkästä aikaa ihanaa ja varsinkin Viksu on kokoajan märkä...ainakin jos joku jaksaa heitellä palloa!



Meidän koppeihin vaihdettiin "puhtaat lakanat". Meitä kiinnosti kauheasti että mitä meidän taloissa nyt touhutaan. Cara ei millään malttanut odottaa että homma saataisiin valmiiksi, sinne oli päästävä HETI. Meidän häkki ja kopit ovat tärkeitä paikkoja meille, vaikka olisimme pihalla vapaana niin sinne mennään välillä lepäilemään. Ja kaikki aarteet viedään aina häkkiin tarkempaa tutkimista varten. Samoin sinne mennään haukkumaan jos joku ohikulkija sattuu menemään ohi. Siellä on kai selusta turvattu, päättelee mamma.



Kyllä täällä kelpaa taas ottaa kauneusunia! Kopeissa on Ruti-Rexia, ihan loistava koirankopin pehmike. Pysyy siistinä, kuivana ja hajuttomana. Aluksi tulee hiukan röhnää sisälle turkeissa, mutta kun se painuu ei tule sitäkään. Ja sitä on mukava kaivaa ja pedata mieleiseksi.



Mamma ja Pappa ovat laittaneet "tipulaa" kuntoon, fasaaninpoikasten pitäisi kuoriutua ihan pian. Noin 600 munaa kerättiin ja nyt ne ovat hautomakoneessa. Äiti- ja isäfasaanit pääsivät sen jälkeen jokirantaan luontoon. Toiveena olisi että ne tekisivät luontoon vielä omat poikueensa.Varmaan tekevätkin, niitä näkee joka päivä pellolla nauttimassa luonnon antimista. Tässä tehdään tipulan ulkotarhaa. Ensin untuvikot ovat sisällä lämpölampun alla ja isompana ne pääsevät tähän lämpimään nurkkaukseen totuttelemaan ulkoilmaan.



Cara yllätti taas koko kotikatsomon. Se sai omalta metsästysseuraltamme kiertopalkinnon "Vuoden paras näyttelykoira"! Aika hieno yllätys! Caralla oli muuten juuri synttäritkin, 4 vuotta.
ONNEA!



Heippa taas kaikille ja hauskaa kesää!

Viksu kertoo: Me koululaiset

Me oltiin Caran kanssa taas pitkästä aikaa koirakoulussa. Koirakoulu oli aika kauan talvitauolla ja nyt me oltiin molemmat taas ihan innoissamme kun saimme vähän aivotyötä. Cara ei aina oikein innostu näistä kenttäkoulutuksista, se touhuaisi mieluiten niiden tipujensa kanssa. Mutta nyt sekin teki häntä heiluen innoissaan kaikkea. Pappa oli siellä Caran kanssa, tässä tehdään kontaktiharjoitusta. Eli namin saa kädestä kun katsoo silmiin. Cara kyllä katsoo nyt sitä kättä, mutta osasi se silmiinkin katsoa ja sai namin.



Minä olin koulutuksessa välillä mamman kanssa ja välillä Emman kanssa. Tässä tehdään seuraamista pareittain. Minulla on kontakti kohdillaan, oli niin hyviä nameja Emman kädessä!



Minä taidan ollakin ihan taitava kun ohjaajakin kysyi että olemmeko paljonkin käyneet koulutuksissa! Jonkin verran ollaan kyllä käyty, mutta nyt ei koko talvena. Mutta kotona ollaan silloin tällöin harjoiteltu jotain. Luoksetulo meillä molemmilla on takuuvarma ja vauhdilla. Joko pillillä tai huutaen, molemmat toimii. Siitä mamma on ylpeä. Mutta se onkin meidän henkivakuutus, sen ansiosta saamme juosta lenkeillä paljon vapaana, se toimii aina. Tässäkin on kontakti kohdallaan taas.



Koirakoulu on kyllä hauskaa ja väsyttävää vaikka välillä se onkin tällaista odottelua. Emma on ajatellut mennä agilityn alkeiskurssille minun kanssani, jos vaan löydetään joku sopiva kurssi jostain.



Paras juttu on peuhuvartti koulutuksen lopuksi! Silloin kaikki halukkaat saavat juosta ja peuhata, minä tykkään siitä. Tässä minun peuhukavereitani, Emmallakin oli kaveri mukana kun heille on ehkä kesällä tulossa koiravauva.



Aika hauska sattuma, porukassa oli toinenkin Viksu-niminen koira. Peuhuvartin aikana sen toisen Viksun omistaja kutsui omaansa ja minä juoksin sen luo ja istun nätisti kysyvän näköisenä viereen "Niin, mitä asiaa?". Kaiken huippu oli että siellä oli myös toinen Cara!

Lopuksi tanssi-uutisiakin välillä. Emma ja tanssiparinsa saivat hopeaa vakiotansseissa viikko takaperin. Hienoa! (Ei muuten uskoisi samaksi tytöksi joka tuolla peuhaa koirien kanssa toppahousut jalassa, vai mitä!)

Lunta ja pakkasta!

Niitä on riittänyt koko talven! Hiihtolomalla oltiin mökkeilemässä Raasinkorvessa. Siellä asuu myös Etelä-Suomen ainut susilauma, hui! Tarkoitus oli ulkoilla paljon, mutta pakkasta oli parikymmentä astetta ja kylmä viima, ulkona ei kauan viihtynyt. Koirat tykkäsivät juosta järven jäällä, Caralla oli takki päällä mutta silti se alkoi palella aika pian.



Viksu oli taas ihan elementissään paksun turkkinsa kanssa, sille ei vilu tule. Se möyri lumessa
Emman ja Essin kanssa mielinmäärin.



Tytöt kirjoittivat järven jäälle lumeen kengillään "Viksu ´sydän´4ever" (teksti näkyy kun klikkaa kuvan isommaksi)



Välillä leikittiin keppileikkejä, Viksu löytää aina jostain sopivan kepin leikkimiseen ja yrittää tarjoilla sitä kaikille, jos vaikka joku innostuisi leikkimään. Siihen tarkoitukseen käy myös käpy tai kivi tai lumikokkare...ihan mikä vaan. Tällä kertaa tärppäsi, tytöt olivat heti juonessa mukana.



Välillä pikku huilipaussi.



Cara kävi huilaamassa pappan sylissä nuotiolla välillä kun tassut jäätyi. Me käveltiin järven toiselle puolelle laavulle grillaamaan. Siellä oli hirmuisen kylmä, tuuli sopi pahasti juuri siihen ja pakkasta -20.



Tässä meidän eväät! Vain yksi paketti makkaraa, hehe!



Onneksi mökissä oli lämmintä ja takka lämmin! Me oltiin kaikki ihan jäässä grillausreissun jälkeen.



Muutama kiva lumikuva vielä.




Pappa on innostunut tänätalvena kulkemaan lumikengillä pitkin metsiä. Cara etsii innoissaan jäniksenjälkiä ja Viksu kävelee kantapäillä niin että kaatuu välillä...:) Se ei viitsi hangessa juosta. Muutama viikko takaperin kävi niin hyvä tuuri että Cara löysikin jäniksen ja pappalla sattui olemaan haulikko mukana. Cara oli ihan tohkeissaan ja onnellinen lopun päivää kun tuli saalistakin!



Kevättä odotellessa!

HYVÄÄ JOULUA!

Leppoisaa joulunaikaa kaikille!



Mamma on ollut laiska eikä ole saanut toimeksi kertoa mitään tarinoita. Mitään kovin ihmeellistä ei kyllä ole tapahtunutkaan. Cara kävi lokakuussa lintujahdissa Kaamasessa Tottin ja Koltin kanssa. Tässä muutama tunnelmakuva huilitauolta nuotiolta.



HYVÄÄ JOULUA! T: Cara ja Viksu

Cara kertoo: Näyttelyreissulla

Minä ja Viksu käytiin Hyvinkäällä näyttelyssä viime sunnuntaina. Mamman piti mennä ensin pelkästään Viksun kanssa, mutta päätti sitten ottaa minutkin mukaan ihan huvin vuoksi kun siellä sattui olemaan myös ryhmä 7. Minäpä yllätinkin kaikki, ROP ja serti tuli kotiintuomisiksi. Ajattelinkin että nämä vaasit näyttäisivät kivoilta kirjahyllyssä...!



Viksu näyttää vähän kateelliselta, mutta ei silläkään huonosti mennyt. Se oli JUN EH3.
Tässä minun tyylinäytteeni kehässä.



Ja Viksun tyylinäyte. Viksun kasvattaja Sari esitti Viksun, kiitokset Sarille mammalta.



Minun ansiostani näyttelypäivästä tulikin sitten aika pitkä kun piti jäädä odottelemaan ryhmäkilpailua. Essi oli meidän mukana ja rapsutteli onneksi minua ajankuluksi.



Loppupäivästä sää meni aika kurjaksi, juuri ennen ryhmäkilpailua alkoi sataa ihan reippaasti. Minä pidin sadetta mamman takin alla juuri ennen kehään menoa. Ei me siellä sitten enää pärjätty, mutta tämä reissu meni jokatapauksessa ihan yli odotusten!



Tässä vielä se pakollinen poseerauskuva ruusukkeiden kanssa.